Kun luemme tämän kohdan itse läpi, voimme päätellä, että Jeesus kertoi tämän korostaakseen sitä, miten kaikki Jumalan puoleen kääntyvät pelastuvat. Uskoivat he sitten heti kasteesta saakka tai vasta kuolin vuoteellaan, kaikki häneen uskovat ovat tervetulleita Taivaaseen. Ihmisinä ymmärrämme, että viinitarhan omistajan jakama oikeus tuntuu epäreilulta, koska kyseessä on raha ja raskas työpäivä takana. Helposti sitä ajattelee, miten toiset olisivat ansainneet enemmän rahaa. Ainakin itse ajattelen pelastuksesta puhuttaessa, että on oikeudenmukaista päästä taivaaseen, riippumatta siitä missä vaiheessa Jumalan puoleen kääntyy. Mutta hankalampi pähkinä purtavaksi on se, jos viime hetkellä Jumalan puoleen kääntyvä onkin tehnyt raskaita rikoksia ja paljon vääryyttä toisia ihmisiä kohtaan. Onko silloin oikein ja armollista, että hän pääsee taivaaseen siksi, että on ennen viimeistä henkäystään kääntynyt Jeesuksen puoleen ja pyytänyt synnit anteeksi? Meidän ihmisten oikeudenmukaisuus ei ehkä tällaista kestä ja voi tuntua jopa kohtuuttomalta, mutta siksipä Jumalan armo on ansaitsematonta armoa. Vaikka me emme itse sitä ansaitse kukaan, niin Jumala sen silti haluaa aivan jokaiselle lahjoittaa. Riippumatta siitä, mitä olet elämäsi aikana tehnyt tai jättänyt tekemättä, miten olet elämäsi käyttänyt ja kuinka kauan tai paljon olet Jeesukseen uskonut. Veikkaan, että juuri tämä on se, mikä Jeesuksessa vetoaa ja mikä antaa ihmisille toivoa, eikä se ole koskaan huono asia. Tällaisten pohdintojen keskellä Jumalalla olisi oikeus kysyä, että enkö itse saa päättää, keille kaikille armoani jaan?
Kun luemme tämän kohdan itse läpi, voimme päätellä, että Jeesus kertoi tämän korostaakseen sitä, miten kaikki Jumalan puoleen kääntyvät pelastuvat. Uskoivat he sitten heti kasteesta saakka tai vasta kuolin vuoteellaan, kaikki häneen uskovat ovat tervetulleita Taivaaseen. Ihmisinä ymmärrämme, että viinitarhan omistajan jakama oikeus tuntuu epäreilulta, koska kyseessä on raha ja raskas työpäivä takana. Helposti sitä ajattelee, miten toiset olisivat ansainneet enemmän rahaa. Ainakin itse ajattelen pelastuksesta puhuttaessa, että on oikeudenmukaista päästä taivaaseen, riippumatta siitä missä vaiheessa Jumalan puoleen kääntyy. Mutta hankalampi pähkinä purtavaksi on se, jos viime hetkellä Jumalan puoleen kääntyvä onkin tehnyt raskaita rikoksia ja paljon vääryyttä toisia ihmisiä kohtaan. Onko silloin oikein ja armollista, että hän pääsee taivaaseen siksi, että on ennen viimeistä henkäystään kääntynyt Jeesuksen puoleen ja pyytänyt synnit anteeksi? Meidän ihmisten oikeudenmukaisuus ei ehkä tällaista kestä ja voi tuntua jopa kohtuuttomalta, mutta siksipä Jumalan armo on ansaitsematonta armoa. Vaikka me emme itse sitä ansaitse kukaan, niin Jumala sen silti haluaa aivan jokaiselle lahjoittaa. Riippumatta siitä, mitä olet elämäsi aikana tehnyt tai jättänyt tekemättä, miten olet elämäsi käyttänyt ja kuinka kauan tai paljon olet Jeesukseen uskonut. Veikkaan, että juuri tämä on se, mikä Jeesuksessa vetoaa ja mikä antaa ihmisille toivoa, eikä se ole koskaan huono asia. Tällaisten pohdintojen keskellä Jumalalla olisi oikeus kysyä, että enkö itse saa päättää, keille kaikille armoani jaan?
Jos oikeustieteen opiskelija valmistautuu
tenttiin lukemalla pari vuotta vanhaa lakikirjaa, hän saattaa reputtaa tentin
vanhentuneen tiedon vuoksi. Joka vuosi julkaistaan uusi painos Suomen laista,
useammassa satojen sivujen niteessä. Myös viime aikoina on ollut puhetta
useista erilaisista muutoksista lakiin, mitä pitäisi kriminalisoida, mitä
rajoittaa ja mitä sallia. Me ihmiset tarvitsemme sääntöjä, joiden mukaan elää,
mutta kun luomme ne säännöt itse, vastuu niiden sisällöstä on meillä
itsellämme.
Jeesuksen ajan lainoppineilla oli kymmenen
käskyn lain lisäksi tutkittavinaan 613 määräystä, joista 248 oli käskyä ja 365
kieltoa. Nämä olivat pääosin peräisin Mooseksen kirjoista, ja niitä pidettiin
Jumalan asettamana lakina. Nuhteeton kansalainen oli myös hyvä uskovainen. Eräs
lainopettaja kysyi Jeesukselta mikä käsky on kaikkein tärkein. Mikä on lain
ydin, joka sisältyy jokaiseen käskyyn ja kieltoon? Rakasta Herraa, Jumalaasi,
koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi. Ja rakasta
lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näitä suurempaa käskyä ei ole.
Rakkauden kaksoiskäsky on yksinkertainen ja
muuttumaton. Sen sisältö ei ole meidän vastuullamme, ja se on helposti
ymmärrettävä. Uskova ei välttämättä ole aina nuhteeton kansalainen tai aina
uskossaan horjumaton, mutta tämä käsky pitää oikealla tiellä. Rakasta Jumalaa
ja rakasta lähimmäistäsi.
Mari
Saikkonen
Seurakuntapastori Kurikan seurakunta
Oletko sattunut adventti- ja jouluaikana seuraamaan Kurikan
seurakunnan Youtube-kanavan Tähden tähden -videoitten sarjaa? Leikkisä nimi
pyrkii lyhyydessään viestimään sitä, että kaikki kirkon elämä on olemassa
”tähden tähden” eli siksi, että Jeesuksessa Jumala syntyi ihmiseksi. Tähtihän
liittyy asiaan loppiaisen evankeliumin kautta: itämaan tietäjät tulivat
Jeesuksen luo tähden johdattamana.
Itämaan tietäjiin liittyy paljon legendanomaista aineistoa.
Monissa Suomessakin suosituissa lauluissa heidät esitetään kuninkaina. Jonkin
verran varoja tietysti piti olla, että oli varaa tuoda lahjoina suitsuketta,
kultaa ja mirhaa. Vaikka esimerkiksi ”kolmen kuninkaan marssi” on vetävä
kappale, ei Matteuksen käyttämä termi silti oikeastaan viittaa hallitusmiehiin.
Enemmänkin kyse oli oppineista tai ”viisaista”, kenties jonkinlaisen
persialaisen papiston edustajista, joille tähdet ja niitten tulkinta olivat
ammattitaidon ydintä.
Vaikka tietäjien tausta ja identiteetti jäävät väistämättä
hämärän peittoon, on kertomuksen sanoma selvä: Tietäjät ovat kuva kaikissa
kulttuureissa ilmenevästä totuuden etsinnästä, joka on valmis ylittämään
totutut rajat. Oppaana toiminut tähti kertoo syvimmältään siitä, että koko
luotu maailmankaikkeus puhuu Kristuksesta.
Toisaalta idän viisaat kuvaavat ihmiskunnan uskonnollisen
ja filosofisen viisauden suuntautumista kohti historian keskusta, Jeesus
Nasaretilaista, seimen lasta. Aivan perille saakka inhimillinen viisaus ja
kansojen uskonnolliset kokemukset eivät kanna; lopullisen suunnan antavat
Israelin pyhät kirjoitukset, Jumalan armo.
”Kulkeissain mä tiellä nähdä sain ne kolme kuningasta
vieraan maan”. Olivatpa tietäjät lopulta kuninkaita tai eivät, he ovat seimelle
johtavan kansojen vaelluksen alku. Jeesus on syntynyt maailmaan kootakseen
yhteen kaikki kansat ja kulttuurit; Jumalan valtakunnassa ei ole syntyperään
perustuvia eroja.
Ja ehkä valkeankin kuninkaan olisi taas aika laskea
kruununsa ”lapsen pienoisen” eteen.
Rami Niemi
Jalasjärven kappalainen
Vuoden vaihtuessa tulee usein mietittyä ajan kulumista ja sitä, miten elämän polku on kuljettanut. Onko sinulla menneestä vuodesta jäänyt päällimmäiseksi mieleen hyvät muistot vai onko ollut enemmän vastoinkäymisiä ja murheita? Molemmat kuuluvat ihmisen elämään. Kuluneet vajaa kaksi vuotta on koronapandemia antanut oman sävynsä elämäämme. Korona on aiheuttanut surua ja huolta, ja vähintäänkin se on tehnyt arkemme monimutkaisemmaksi. Tehtyjä suunnitelmia on joutunut tarkistamaan vähän väliä, ja erilaisia menoja ja tapahtumia on täytynyt perua. Yksinäisyyden lisääntyminen on ollut suuri ongelma näinä aikoina.
Vuoden vaihtuminen vie katseemme myös tulevaan. Meillä on varmasti erilaisia toiveita ja odotuksia tulevalle vuodelle. Tulevaisuuden pohtiminen voi olla innostavaa: Mitä kaikkia uusia mahdollisuuksia avautuukaan? Samalla se voi nostaa meissä epävarmuuden ja huolen tunteita. Mitä vuosi tuokin tullessaan, me saamme aloittaa sen kirkkovuoden aiheen mukaisesti Jeesuksen nimessä. Uudenvuodenpäivän evankeliumi kertoo Jeesus -lapsesta, joka kahdeksan päivän ikäisenä tuotiin Jerusalemin temppeliin juutalaisen tavan mukaan ympärileikkausta ja nimenantoa varten. Nimi Jeesus tarkoittaa heprean kielellä pelastusta.
Alkavana vuonna saamme jälleen luottaa Jeesuksen nimeen. Vapahtajamme on sanansa mukaisesti kanssamme vuoden jokaisena päivänä. Siksi meidän ei tarvitsee ajatella, että kaikki olisi omassa varassamme, vaan saamme luottavaisin mielin jättää asiamme Jeesuksen käsiin. Jeesuksen nimeen turvaten saamme tuoda rukouksemme Isälle Jumalalle, Jeesuksen nimessä saamme siunata toinen toisiamme. Hänen nimessään me saamme syntimme anteeksi ja voimme aloittaa uuden vuoden puhtaalta pöydältä. Jeesuksen nimessä ja hänen sovitustyönsä tähden meitä kutsutaan kerran myös taivaan kotiin.
Onnellista ja siunattua vuotta 2022!
Pastori Tapani Virkkala
Jalasjärven kappeliseurakunta
Uuden kuninkaan syntymä on suuri uutinen missä päin maailmaa tahansa.
Varsinkin, jos odotus on kestänyt pitkään tai asiaan liittyy jotakin
epätavallista. Niin kuin tapahtui kerran Betlehemissä, kun Joosef ja Maria olivat keisarin määräyksestä matkalla ilmoittautumaan
veroluetteloon. Maria oli raskaana ja synnyttäminen alkoi matkan aikana. Lapsi
syntyi eläinten keskelle, ei minnekään sairaalaan tai majataloon. Pian
poikalapsen syntymästä ilmoitettiin hyvin näyttävästi enkelien välityksellä
lähellä työskenneille paimenille.
Mahtoi paimenilla olla suuri hämmästys, kun yhtäkkiä taivaasta tuli
enkeli, jolla oli heille ilmoitus. Heidän pelastajansa oli syntynyt äsken
Betlehemin kaupungissa. Hän, jota koko kansa odotti, Kristus. Hän oli enemmän
kuin yksikään kuningas! Enkeliarmeija taivaalla oli
varmasti mahtavampi näky kuin mikään ilotulitus tai valoshow ikinä.
Suureen iloon oli aihetta, sillä lupaus oli täyttynyt. Jeremian kirjan
(23) lupaus oli käynyt toteen: ”Tulee aika, sanoo Herra, jolloin Daavidin
suvusta nausea Vanhurskas Verso. Hän on kuningas, joka hallitsee viisaasti ja
saattaa maassa voimaan oikeuden ja vanhurskauden. Hänen aikanaan Juuda saa avun
ja Israel elää turvassa. Häntä kutsutaan tällä nimellä: ”Herra on meidän
vanhurskautemme”.
Me olemme kuulleet sanoman Jeesuksen syntymästä jo monesti ja taas se
on ajankohtainen. Kaikkien Herra on syntynyt! Hän on tullut meidän
Pelastajaksemme. Lupaus pitää tänäkin päivänä. Saamme yhtyä enkeleiden ylistykseen:
”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän
rakastaa.”
Toivotan sinulle ja läheisillesi hyvää joulua, Vapahtajan
syntymäjuhlaa!
”Kaikuvat virret enkeleiden kuoron, niihin me yhdymme riemuiten: Kunnia
olkoon taivaan Jumalalle ja maassa olkoon rauha ja maassa olkoon rauha ja hyvä
tahto luona ihmisten!” Virsi 27:3
Anne Valtonen
Diakoniatyöntekijä-lähetyssihteeri
Olemme saaneet jo jonkin aikaa nauttia upeista talvimaisemista ja tunnelmallisista valoista pihoilla, kodeissa ja kirkoissa. Kaupoissa hyllyt ovat täyttyneet joulukoristeista ja jouluisista herkuista. Kaiken tämän kauniin keskellä jokainen meistä odottaa joulua erilaisissa elämäntilanteissa. Joulun odotusta saattaa varjostaa taloudelliset huolet, monimutkaiset ihmissuhteet, yksinäisyys, sairaudet ja suru.
Neljäs adventtisunnuntai on omistettu lasta odottavalle Marialle, Herran äidille. Marian synnyttämisen aika on lähellä. Marian ja Joosefinkaan odotusaika ei sujunut ilman vastoinkäymisiä ja epävarmuutta. Päivän evankeliumissa (Matt. 1:18−24) kerrotaan, että Joosef aikoi purkaa kaikessa hiljaisuudessa kihlauksen kuullessaan Marian olevan raskaana, ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu. Joosef kantoi häpeää ja tuskaa hiljaa mielessään. Nuorelle Marialle lapsen kasvattaminen yksin tuohon aikaan olisi ollut vaikeaa. Enkeli ilmestyi kuitenkin unessa Joosefille ja ilmoitti, että Joosefin ei tarvitse pelätä ottaa Mariaa vaimokseen, sillä hän on raskaana Pyhästä Hengestä ja lapsi on oleva kauan odotettu Messias. Joosef uskoi enkelin ilmoituksen, vaikka ei voinutkaan ymmärtää kaikkea täysin.
Mekin saamme uskoa tämän saman ilosanoman, jonka Joosef sai kuulla. Tätä sanomaa julistetaan tänäkin päivänä ympäri maailmaa. Meille on syntynyt Vapahtaja! Ilosanoma Vapahtajasta tuo meille toivon elämämme vaikeuksien ja kaiken hyvänkin keskelle. Tämä on suuri ilo sinulle ja minulle!
”Joulu saapuu jokaiselle, lapselle ja aikuiselle. Sydämiimme joulun lahja seimen luona annetaan.”
Tämän laulun sanoin toivotan sinulle siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlan odotusta!
Riikka Ylipeltola, diakoniatyöntekijä
Jalasjärven kappeliseurakunta
”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?” Näin kysyi aikanaan Johannes Kastaja Jeesukselta välikäsien kautta, kun hän itse oli joutunut vankilaan. Vankityrmän pimeydessä epäilykset olivat alkaneet kalvaa autiomaan vapauteen tottunutta miestä. Olihan hän, Johannes, itse aikaisemmin osoittanut Jeesusta muille ja kehottanut seuraamaan häntä. Nyt, kun elämä oli muuttunut vaikeaksi ja ahdistavaksi, Johannes ei ollutkaan enää varma. Mitä, jos hän oli erehtynyt? Mitä, jos hänen koko elämäntyönsä oli mennyt hukkaan? Elämän vaikeina hetkinä, pimeinä aikoina, epäilykset voivat nousta mieleen ja mieltä ahdistaa kenellä tahansa.
Kolmas adventti kutsuu meitä valmistautumaan jouluun sisäisesti. On aika kysyä mitä sanoma Vapahtajan tulosta tähän maailmaan oikeasti merkitsee minulle? Sinulle? Tuleeko joulu sydämeen, kuten laulussa sanotaan?
Jeesuksen vastaus Johannekselle oli, jälleen välikäsien kautta: ”Kertokaa, mitä kuulette ja näette: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju.”
Jumalan lupaukset todella toteutuivat ja ne toteutuvat edelleen. Työ ei ollut turhaa, usko ei ole turhaa. ”Mieleen hiljaiseen taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.”
Siunattua adventin aikaa!
Aija Niemelä Kurikan aluekappalainen