Kansakoulun ensimmäisellä luokalla kuuntelimme herpaantumattomalla jännityksellä, kun opettaja luki meille ääneen Jaakobista, Joosefista ja tuhlaajapojasta. Hämmästykseni oli suuri kuullessani kotona, että meilläkin on kirja, Raamattu, jossa heistä kerrotaan. Pyysin sisartani lukemaan kertomukset uudelleen. Mitään olennaisesti uutta en ole sitten lapsuusvuosien näistä Raamatun henkilöistä oppinut tai sisäisesti aistinut. Sydämen kuvat voivat syntyä jo varhain ja pysyä läpi elämän.
Jos tahdot oppia anteeksiantamisesta, lue Vanhasta testamentista Jaakobin ja Eesaun kohtaaminen; jos tahdot tietää, kuinka Jumala johdattaa ja kasvattaa, ota esille kohta, jossa Joosef sanoo veljilleen: "Minä olen Joosef. Vieläkö isäni elää?" Jos haluat tietää, millainen on meidän Jumalamme, lue kuinka tuhlaajapoika umpikujassaan meni itseensä. Katuessaan elämänsä haaksirikkoa hän jo tiesi, mitä hän tekisi. Hänellä oli sydämessään kuva siitä, millainen oli hänen isänsä, ja hän päätti: "Minä lähden isäni luo."
Jeesus, auta minua muistamaan, että sinä olet anteeksisaamisen ja anteeksiantamisen tie. Auta minua pitämään se luottamus, että sinun ja Isän luo voi tulla.
"Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaansa vastaan ja sulki hänet syliinsä." (Luuk. 15:11-24)
– Jorma Laulaja
