Tuleva pyhä on omistettu uskonpuhdistukselle, jossa Luther palautti kirkkoa hurskaista teoista takaisin  armolliseen sanomaan Jeesuksesta. Hän herättää uskon, josta seuraa ihmisen elämän uudistuminen henkilökohtaisesti ja sosiaalisesti. Hengellisessä laulussa sanotaan osuvasti: Uskoa ei synny omin voimin. Ilmaiseksi anova sen saa...

Usko onkin suuri lahja ja voimavara, jonka Jumala haluaa lahjoittaa jokaiselle luodulleen. Voit ottaa uskon vastaan vaikka hiljaa rukoillen vilpittömin sydämin: Tule Jeesus sydämeeni asumaan. Ja sitten voit alkaa elää uskoa todeksi. Uskominen on uutta luova prosessi ja tekee siksi elämästä mielenkiintoisen. Se ei ole paikalleen jämähtämistä, vaan usko kasvattaa ihmistä kohti hyvää tulevaisuutta.

Ilosanoma tällekin päivälle on siis Jumalan Poika, jonka kautta voimme pelastua voimista, jotka johtavat meidät lopullisesti harhaan. Voimme luottavaisella mielellä kohdata myös jokaisen elämään kuuluvat vastoinkäymiset ja vaikeudet sekä niiden herättämät monenlaiset tunteet. Jumala on aina apua pyytävän kärsivän ihmisen tukena. Mekin voimme olla toinen toisillemme lohtuna monin tavoin, myös rukouksin.

Rakkaus ei koskaan pakota ketään väkisin mihinkään. Ihmisen vastuulla on, miten hän vastaa rakkauden kutsuun. Toivottavasti suostut Jumalan rakkauteen, joka pelastaa ja uudistaa sinua ja uskoasi. Jos asetat toivosi inhimilliseen, huomaat sen ennemmin tai myöhemmin pettävän. Ihmistekoinen uskonnollisuuskin on harhaa. Jeesus taas ei petä koskaan. Hän pelastaa katuvan ja armoa kaipaavan ihmisen antaen tulevaisuuden ja toivon.

Päivi Penttilä
vs. diakoniatyöntekijä
”Taivaallista!” sanoi ystäväni maistettuaan leivonnaista. ”Taivaallisen kaunis maisema” tai ”taivaallisen hieno sää” myös kuuluvat sanavarastoomme. Arkisessa kielenkäytössämme ilmai-semme sen, että jotkin asiat tai ilmiöt voivat olla taivaallisia eli erityisen hienoja, kauniita ja hyviä. Joskus saunan jälkeen suomalaisen olokin voi olla ”taivaallinen”, puhdas ja rentoutunut, vailla huolia, ainakin hetken.

Taju ”taivaallisista” on jollain lailla istutettu meihin ihmisiin. Se on se, mitä kaipaamme: jotain hyvää, huoletonta, kaunista ja pyhää. Jotain, mikä nousee tämän arkisen ja toisinaan ruman ja ankean maailman ja elämän yläpuolelle. Jotain, mikä auttaa jaksamaan ja luo toivoa. Silti elämä on elettävä jalat tukevasti maassa, ei todellisuutta paeten.

Jeesus kertoi, että hengessään köyhät, murheelliset ja kärsivälliset ovat taivaallisen onnellisia, autuaita, koska heidän on taivasten valtakunta ja he saavat lohdutuksen. Onnellisuus ei Jeesuksen mukaan riipu ulkonaisista olosuhteista, vaan sen näkemisestä, kuinka Jumala auttaa, lohduttaa ja armahtaa.

Pyhäinpäivänä sytytetään tuhansia muistokynttilöitä kirkoissa ja hautausmailla. Muistamme ennen meitä täällä eläneitä ja jo täältä ajasta lähteneitä. Toisilla kynttilän sytyttäjillä sydän on vielä surusta ja ikävästä vereslihalla, toisilla sydämeen mahtuu jo kiitollisuutta ja levollisuuttakin: kaikki on nyt hyvin. Kynttilät voisivat kertoa monenlaista tarinaa, elämän kirjoa laidasta laitaan, sytyttäjistään. Samalla sen valo pimeyden keskellä kertoo sanomaa taivaallisesta valosta, joka voittaa pimeyden. Meidän turvamme ja toivomme on Jumalassa ja hänen armossaan meitä kohtaan.

Aija Niemelä
Kurikan aluekappalainen
Elämä ei aina ole sellaista, kuin haluaisimme sen olevan. Välillä menetämme rakkaan, jonka puolesta on rukoiltu ja pyydetty parantumista. Mieleen hiipii epäilys, eikö rukousta kuultukaan. Eikö Jeesus antanutkaan elämää?

Onneksi meillä on toivo, joka kantaa yli kuoleman rajan. Vaikka emme tiedä, mitä kuoleman jälkeen on, saamme luottaa siihen, että matka on maksettu perille asti eikä paluulippua tarvita. Jeesus maksoi velkamme Golgatalla. Hän on matkaseuralaisemme, kun enkelivartiossa käymme kohti taivaan kotia. Matkalla armo riittää eikä Isä aja pois perille päässyttä.  Onnellinen on ihminen, joka on saanut taivaan avaimet, synnit anteeksi ja puhtaan sydämen. Jeesus on kuoleman ja synnin vallan voittaja. Kuolema ei ole elämän loppu. Elämä on paljon enemmän, kuin mitä näemme.

Uskallatko antaa elämäsi Jeesukselle? Hän rakasti meitä niin paljon, että oli valmis kuolemaan puolestamme ja antamaan meille ikuisen elämän. ”Jeesus sanoi: Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?” (Joh. 11:25–26)

”Minä uskon, vaikken näe tietä halki pimeän. Minä uskon vaikka, Herra, vähän vasta ymmärrän. Minä uskon, vaikka itku tänään silmät sumentaa. Minä uskon, vaikka tuska on kuin tulta polttavaa. Minä uskon, vaikka joudun yksin yöhön synkimpään. Minä uskon, vaikka täällä vaille vastausta jään. Minä uskon, vaikken lainkaan tunne kasvojasi nyt. Ota käsiisi nyt, Herra, tämä usko järkkynyt. Minä uskon. En voi muuta, kun ei muuta olekaan. Kenen turviin voisin mennä? Kenen kanssa kaiken jaan?” (Anna-Mari Kaskinen)

Heli Leppälä
”Ylistää mä tahdon nimeäsi, Jeesus, siinä synneistäni vapautus on. Kaikki nimet muut ne haalistuu, mutta nimi Jeesus vain kirkastuu, se elää valossa taivaan ihanuuden, se on ainut laulu kodissa kirkkauden. Kallein Jeesus, nimi kallein Jeesus, nimessäsi Jeesus elämä mulla on.”

Näin ylistää Herraa tuntemattomaksi jäänyt lauluntekijä. Joskus kiitos ja ylistys puhkeaa huulillemme helposti, kuin itsestään. Näin silloin, kun koemme, että rukouksemme on kuultu. Olemme saattaneet parantua sairaudesta tai jokin mieltä painanut asia on ratkennut onnellisesti. Kiitosvirsi puhkeaa koettelemuksen jälkeen.

Jeesus kohtasi matkallaan kymmenen spitaalista, jotka huutamalla pyysivät: ”Jeesus, opettaja, armahda meitä!” Siihen rukoukseen on monen helppo yhtyä sairauden tai muun koettelemuksen kohdatessa. Se huuto sisältää paljon. Se on konstailematon rukous. Monen sydämen syvin toivomus on, että Jeesus armahtaisi.
”Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: Menkää ja näyttäkää itsenne papeille. Mennessään he puhdistuivat. Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen.”
Ja tämä onnellinen mies sai paranemisen lisäksi  kuulla Jeesuksen sanat: ”Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut.”
Kyllä muutkin tekivät, niin kuin Jeesus oli käskenyt. He menivät näyttämään itsensä papeille, joiden piti todeta heidät terveiksi. Mutta Jeesus kaipasi heitä. Hän kysyi, missä ne yhdeksän muuta ovat. ”Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?”

Myös tänään Jeesus kaipaa ihmisiä, jotka hän on armahtanut. Kysyykö hän nytkin, missä ne yhdeksän muuta ovat? Ristinkuolemallaan hän on armahtanut meidät apua tarvitsevat syntiset ihmiset.  Hän haluaa antaa uskon lahjan. Hän on lahjoittanut meille anteeksiannon ja ikuisen elämän hänen luonaan. On syytä kiittää! Annetaan kiitoksen kaikua niin kuin efesolaiskirjeessä kehotetaan: ”Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle ja kiittäkää aina kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.”
Inkeri Koskela



Vuosikymmeniä sitten keskustelin erään miehen kanssa, joka väitti, ettei hän ole tehnyt yhtään syntiä. Hän on aina ollut kaikille hyvä, tehnyt työnsä tunnollisesti, ollut rehellinen ja onpa tullut autettua hädänalaisiakin. Lisäksi hän kertoi että hän osaa lähes kaikki virret ulkoa. Pitkän keskustelun jälkeen mainitsin hänelle, että väärät ajatuksetkin ovat syntiä ja vastoin Jumalan tahtoa.
Silloin hän tajusi, ettei hän aivan puhdas pulmunen ollutkaan.

Monesti ajatellaan, että suuret rikokset kuten murha, pankkiryöstö tai suuri kavallus ovat syntiä. Kuitenkin Jumalan sanan mukaan me rikomme joka päivä Jumalan pyhän lain väärin ajatuksin, sanoin, teoin, asentein ja laiminlyönnein. Ymmärrämme, että kukaan meistä ei voi kerskua hyvällä elämällään pyhän Jumalan edessä. Paavali kirjoittaa kirjeessään roomalaisille: ”Kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoataan.” (Rm.3:12)

Kuningas Daavid joutui tutkimaan itseään, kun profeetta Naatan avasi hänen silmänsä näkemään väärän teon. Kuningas oli ottanut vaimokseen toisen miehen vaimon, Batseban, ja  tapattanut taistelussa hänen miehensä Uurian. Daavid nöyrtyi  ja katui syntiään Jumalan edessä: ”Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden, pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rkoksestani, puhdista minut synnistäni...Sinua ainoaa vastaan olen syntiä tehnyt, olen tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi.” (Ps.51:3-4,6)

Elämänilo oli kadonnut ja syyllisyys painoi kuningasta: ”Anna minun kuulla iloa ja riemua. Anna minulle jälleen pelastuksesi ilo ja tue minua alttiuden hengellä.” (Ps.51:10,14) Jumala kuuli Daavidin rukouksen ja armahti häntä, sillä ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.” (2.Piet.5:5)

Kerran vastaani tuli talvisella iltalenkillä potkukelkkaileva mies, joka oli hieman päihtynyt. Jo kaukaa kuulin illan hämyssä hänen huutavan lausetta, joka on tässä Daavidin katumuspsalmissa: ”Jumala, luo minuun puhdas sydän, ja anna minulle uusi, vahva henki.” (Ps.51:12) En tiedä, mikä oli miehen avunhuudon aiheuttanut, mutta minun oli saman tie hiljaa rukoiltava tuon miehen puolesta.

Kun synti jää tunnustamatta, se alkaa jäytää voimiamme ja elämän ilo väistyy. Siksi on tärkeätä toimia Sananlaskujen kirjan viisaiden ohjeisen mukaan:  ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.” (Snl.28:13)

Heikki Koskela
Kesä on juhlien, reissujen ja virkistäytymisen aikaa. Toiset matkustavat ulkomaille, toiset taas reissaavat mieluummin kotimaan kohteisiin. Loma-aikana päätös lähteä vaikkapa yhden päivän reissulle voi syntyä yhtäkkiä aamukahvin aikana, jos sää näyttää hyvältä.

Useilla ihmisillä on joku tietty paikka, jonka he kokevat sielunmaisemakseen, jonne on päästävä joka kesä. Oma kesämökki on monelle paikka, jossa saa rentoutua ja nauttia läheisten seurasta. Joillekin se on tunturivaellus tai käynti metsäretkellä, toiselle hiekkarantapäivä, kolmannelle kalliorannat meren äärellä. Meren rannalla, kallioisella rantakivellä meren tyrskyjen keskellä voi kokea oman pienuutensa ja Jumalan suuruuden.

Jumalan luoma maailma on ihmeitä ja katseltavaa täynnä. Luojan suuruus näkyy kaikkialla ympärillä. Luonnolla on merkillinen vaikutus stressin ja kiireen tunnun vähenemiseen. Jatkuvan melun ja kiireen keskellä ei löydä rauhaa, vaan se rasittaa kehoa ja mieltä. Jeesuskin tarvitsi lepoa, hän vetäytyi välillä yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen. Raamatussa ei puhuta kiireestä ja stressistä, vaan Jeesus kehottaa: “Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat, minä annan teille levon.”

Virsirunoilija Johan Kahl kirjoitti jo vuonna 1745: “Maat metsät hiljenneinä ja meret tyyntyneinä kiittävät Jumalaa. On laannut voima tuulten, vaikene puhe huulten. Vain sydän puhua nyt saa.” Hiljentyminen antaa mahdollisuuden kohdata sellaisia asioita, johon meillä ei ole sanoja, mutta jonka tunnemme sisällämme– ja jonka Jumala tuntee meitä itseämmekin paremmin.


Hanna Silvola
Suru ja ilo, omahyväisyys ja vaatimattomuus ja moni muu henkinen viritys välittyvät meistä. Me tulkitsemme toisiamme, ja niin syntyvät ystävyydet, kaihtamiset ja lähentymiset. Vanhastaan havainnot on tiivistetty hyväntahtoiseksi viisaudeksi: "Kullakin on oma risukimppu kainalossaan."  Itsensä tuntien on laulettu: "Taaskin on niin paha olla, jotta syrämmessä veri kiehuu".  

Vanhan testamentin Sananlaskujen mukaan kaulamme ympärille on ripustettu kuin näkyvä kyltti, joka ohjaa tekemisiämme ja sanomisiamme. Näkymättömässä, "sydämen taulussa", on lisää tekstiä (Sananl. 3:3-8). Ensi sunnuntaina Jumalan sanassa näytetään kyltti: "Älä unohda uskollisuutta."

Onpa epämuodikas kehotus!  Vai onko sittenkään?  Muistatko, kuinka sattui ystävyyden rikkoutuminen, aviouskottomuus tai selän kääntäminen?      

Vuosikymmeniä sitten: Vihkipari oli edennyt toimituksen jälkeen kirkon edustalle onniteltavaksi. Sitten taksi lähti viemään heitä pois. Auton takaikkuna avautui, ja vihkiraamattu lensi katuviereen. Mitä kylttiä tämä aviopari on mahtanut kantaa kaulassaan kuluneet vuosikymmenet?  Maailmassa on miljoonittain ihmisiä, jotka kilpaillen tavoittelisivat Raamattua, jos sen saaminen olisi mahdollista.
Kristittyjä painostetaan ja tapetaan nykyisin monilla maailman alueilla. Kaikkia toisella tavalla ajattelevia poljetaan, mutta erityisesti myös kristittyjä. Media puhuu vain vähän tämän ajan kristittyjen vainoista. Suomessa ja lännessä kristityt ovat tähän asti säästyneet ulkonaiselta pahalta. Meidän koetuksemme on vetäytyminen ja vaikeneminen.  

Aioimme sanoa, mutta olimmekin hiljaa. Kiusaannuimme, mutta annoimme asian mennä. Aprikoimme, että uskon ja Jumalan aika on varmaan jo mennyt. Ei, vaan se on nyt ja edessäpäin. Kun Jumalaa pilkataan ja Jeesusta halveksitaan, Jumalan sana rohkaisee: "Älä unohda uskollisuutta." 

Johanneksen Ilmestyskirja tarjoaa näyn maailman menon loppuratkaisusta. Kristus tulee voittajana istuen valkoisen hevosen selässä. Hänen kyltissään lukee "Uskollinen". Hänen sydämensä tauluun on kirjoitettu "Totuudellinen" (Ilm. 19:11).  Se muuttuvien muotien vallasta. Jumalan uskollisuus ja uskollisuus Jumalalle voittavat.

Jorma Laulaja