Matt. 6: 14-15
Törmään ahtaassa paikassa
toiseen ihmiseen vahingossa. Livautan nopeasti huolimattoman ”anteeksi”,
ajattelematta asiaa sen tarkemmin. Vahinko on tehty ja kuitattu
anteeksipyynnöllä, sitten sen kai saa unohtaa. Mutta kun pitäisi pyytää
anteeksi isompaa virhettä, ei se anteeksipyyntö aina tulekaan niin helposti.
Sanat tarttuvat kiristävinä kurkkuun ja tuntuu vaikealta saada suusta ulos
mitään järkevää. Osaanko sanoa, mitä tarkoitan? Ymmärtäähän toinen, miten
pahoillani olen? Antaako toinen minulle anteeksi?
Raamatussa Matteuksen evankeliumissa
6. luvussa jakeissa meitä ei kehoteta vain pyytämään anteeksi, vaan myös
antamaan anteeksi. Se on melkein yhtä vaikeaa, kuin anteeksi pyytäminen. Kun
antaa anteeksi, asia on silloin loppuun käsitelty, eikä sitä enää kanneta
painolastina elämässä, vaan sen saa unohtaa. Kuinka ihanalta tuntuu, kun saa
antaa anteeksi koko sydämestään! Kuinka vapauttavalta tuntuu, kun saa kuulla
sanat: ”saat anteeksi”.
Tässä Matteuksen
evankeliumin raamatunkohdassa annetaan meille myös iso lupaus: jos te annatte
anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös
antaa teille anteeksi. Tässä on paljon luvattu, antakaa siis toisillenne
anteeksi!
Hanne Leino
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.