Söimme pääsiäisherkkujen rippeitä. Vielä ne maistuivat, vaikka paras tuoreus oli jo kadonnut. Iloitsimme niistä ja niiden mukanaan tuomista muistoista. Sen jälkeen veimme osan pääsiäiskoristeista varastoon odottamaan seuraavaa vuotta. Tuunasimme kukkia ja viimeistelimme kodin pääsiäisen jälkeisen ajan näköiseksi. Tuntui mukavalta.
Pääsiäisen juhla jättää jälkensä. Jeesuksen opetuslapset saivat valtavan tehtävän kertoa ylösnousemuksesta. He saivat kokea, kuinka Jeesus ilmestyi. He saivat uuden suunnan omalle elämälleen. He saivat voiman ja rohkeuden kertoa uudesta elämästä, kuoleman voittamisesta ja Jeesuksesta Pelastajana. Heille ylösnousemuksen pääsiäisestä tuli erityinen päivä ja muistelujen aihe. Joitakin vuosia myöhemmin kristityt alkoivat viettää pääsiäisen muistoksi sunnuntaita erityisenä juhlapäivänä. Sunnuntaista tuli pyhäpäivä muistuttamaan Jeesuksen ylösnousemuksesta.
Voisiko aivan samoin meillä olla pääsiäisen jälkeistä aikaa? Sellaista aikaa elämässä, jossa Jumalan hyvyys ja rakkaus antaa voimaa ja iloa elämään. Voisi katsella elämän pieniä asioita myönteisesti ja leppoisasti, etsiä hyviä puolia elämästä.
Jeesus antoi tehtävän rakastaa Jumalaa ja rakastaa lähimmäistä. Se antaa meille mahdollisuuden hyvään elämään. Rakkaus Jumalaa kohtaan on joko vastavuoroista tai sillä tavoin yksisuuntaista että Hän rakastaa meitä. Ihmisten kesken rakkaus voi vaihdella, joskus vastavuoroista, joskus vain yksisuuntaista. Ajattelisin sellaista ketjua, että Jumalan rakkaus meitä kohtaan antaa meille voiman rakastaa toisia ihmisiä. Silloin me saamme olla kaiken hyvän keskellä. Saamme osaksemme Jumalan hyvyyttä ja voimme olla sitä jakamassa. Hyvän jakaminen tuo myös itselle iloa.
Pääsiäisen iloa elämääsi!
– Heikki Sariola
