Rippikoulun loppukokeessa kysyttiin suurinta käskyä. Monien mieleen oli jäänyt käsky ”Älä tapa”. Tämä käskyn voisin määrittää myös ”älä tee mitään pahaa kenellekään”, Jeesushan kehotti kääntämään toisen posken ja rakastamaan myös vihamiehiämme. Hän opetti myös kultaisensäännön, jonka mukaan toisia ihmisiä tulee kohdella niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan. Juuri näin toimi vertauksen Laupias Samarialainen; hän pysähtyi auttamaan ventovierasta ja osoitti näin lähimmäisenrakkautta.

Muutama oli vastauksessaan muistanut käskyn: ”rakasta isääsi ja äitiäsi”. Toden totta, kehotukseen lähimmäisen rakastamisesta sisältyvät myös kaikkein rakkaimpamme. Ne, jotka sietävät virheitämme ja vaikeita päiviämme. Molemmat rippikoululaisten ehdottamat vastaukset ovat sikäli oikein, että Jeesus sanoo lain ja profeettojen tiivistyvän kaksiosaiseen elämänohjeeseen:

”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Johanneksen kirjeessä sanotaan, että rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Usko rakastavaan Jumalaan velvoittaa meitä rakastamaan toisia. Jumala on rakkaus, jolta saamme voimaa rakastaa. Käskyistä suurin on osoittaa rakkautta myös kaikkein rakkaimpiamme kohtaan – silloin osoitamme rakastavamme Jumalaa yli kaiken.

Katja Saarikoski 
vs. Seurakuntapastori

Muuan lainopettaja tuli kysymään Jeesukselta: ”Mikä käsky on kaikkein tärkein?” Jeesus vastasi: ”Tärkein on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näitä suurempaa käskyä ei ole.” (Mark. 12:28–34)

Rakkauden kaksoiskäskyä sanotaan Jumalan kymmenen käskyn tiivistelmäksi ja sitähän se on. Meidän ensimmäinen rakkauden kohde tulisi olla Jumala, Hänestä rakkaus on saanut alkunsa. Jumala haluaa jokaisen ihmisen yhteyteensä ja pelastaa synnistä. Miten sitten pääsemme tähän yhteyteen? Jumala kutsuu jokaista ihmistä hänen elinaikanaan. Raamattua lukien ja rukoillen meidän ymmärrys Jumalan pelastussuunnitelmaa kohtaan lisääntyy. Markuksen ja Johanneksen evankeliumeissa sanotaan: ”Jeesus vastasi heille: ’Te kuljette eksyksissä, ja mistä syystä? Koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa’” (Mark. 12:24) sekä ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16).

Kymmenen käskyä on annettu suojelemaan meitä. Niissä Jumala neuvoo meitä elämään oikein Jumalaa, lähimmäistä ja itseämme kohtaan. Käskyt ovat täynnä Jumalan suurta Rakkautta. Meidän tulisi ymmärtää, että kaikki voima lähtee Jumalasta ja niin on myös oikean rakkaudenkin kohdalla. Me emme voi puristaa itsestämme aitoa lähimmäisen rakkautta teoillamme, emmekä millään mikä on meistä. Jumalan antamalla rakkauden voimalla pystymme hyväksymään oman heikkoutemme ja rakastamaan toinen toistamme. Tämä kaikki on Pyhän Hengen työtä. Siinä voimassa meille tulee myös oikea tapa suojella lähimmäisiämme ja selittää asioita parhain päin. Uskonelämässä olemme erilaisissa kasvuvaiheissa. Tällä elämän matkalla meidän tulisi toinen toistamme rohkaista, tukea ja rakastaa, totuudessa. Jumala armahda meitä ja lisää rakkauttasi keskuuteemme.

– Raija Peuronen

Sunnuntain aihe on rakkauden laki. Se sisältää meille tutut, Jumalan Moosekselle antamat ja tämän muistiin kirjoittamat kymmenen käskyä.

Aikoinaan rippikoulussa opetettiin, että kolme ensimmäistä sisältää Jumalan ja ihmisen väliset asiat, ja lopuissa on ohjeet ihmisten keskinäiseen yhteiselämään. Käskyt sinällään oli silloin helppo oppia ja tuntuivat ymmärrettäviltä, mutta kun siihen aikaan piti ne katekismuksen tosi vaikeaselkoiset ja hankalat selityksetkin opetella ulkoa niin myönnettävä on, että se meni kyllä mekaanisen ulkoluvun puolelle jos edes sinnekään.

Jostakin syystä ne käskyt, jotka ohjaavat ihmisten keskinäistä elämää on kirjattu kieltomuotoon: Älä tapa, älä varasta, älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi... Paitsi se neljäs käsky: kunnioita isääsi ja äitiäsi, se käsky joka ohjaa perheen sisäistä elämää.

Lieneekö perisuomalainen kasvatus vai mikä, mutta käskyjen sisältö on samansuuntainen kuin oma omatunto eli hyvän ja oikean elämän periaatteet. Niitä noudattamalla on meidän kaikkien hyvä elää yhteiskunnassa ja yhdessä. Alkuperäiset sanamuodot ovat nykypäivänä ehkä vähemmässä käytössä, mutta käskyjen pääasiallinen sisältö on voimakkaasti mukana virallisessa lakikirjassamme, tosin moninkertaisesti monimutkaistettuna. Kuolemanrangaistuksen sijaan on tullut moniasteista oikeuskäsittelyä ja kasvatuksellista otetta.

Jeesus opetti rakkauden lakia elämänsä siinä vaiheessa, kun häntä kuulemassa oli yhä kasvaneet kansanjoukot. Erään puhetilaisuuden jälkeen rikas mies kysyi häneltä, mitä hänen pitäisi tehdä periäkseen iankaikkisen elämän. Jeesus neuvoi häntä - niin kuin neuvoi muutamissa muissakin Raamatun kohdissa rikkaita miehiä - että tämä myisi omaisuutensa ja jakaisi sen köyhille. Eihän se helppo neuvo ollut, ei silloinkaan. Tämä ”yhdestoista käsky” eli huolenpitäminen lähimmäisestä, kuten sen näin maallikkona ajattelen, on myös huomattava osa nykyistä yhteiskunnan ohjausjärjestelmää: Meillä verotus-, sosiaali- ja tukijärjestelmä jakaa varallisuutta tarpeen mukaan. Jaettava otetaan niiltä joilla siihen on varaa.

Jos vertaan tätä tilannetta oman lapsuuteni olosuhteisiin niin muutos on huomattava. Ensimmäiset hatarat muistikuvani sosiaaliturvasta oli, kun koulussa joillekin hyvin harvalukuisille oppilaille annettiin saapasten ostoavustusta. Siitä se lähti. Muutoksen suunnasta nykyiseen en tiedä onko hyvä vai huono, mutta pääasia lienee, että ihmiskunnan yhteiselämä on sopuisaa ja ystävällistä ja lähimmäisestä pidetään huolta kunakin ajanjaksona parhaaksi katsotulla tavalla.

– Liisa Ala-Käkelä