Olet ehkä joskus kuullut sanan armolahja. Sillä tarkoitetaan Pyhän Hengen lahjaa Jumalalta ihmiselle.  Näitä lahjoja on paljon ja osa niistä on sen luonteisia, että ne tuntuvan lähes ihmeeltä. Paavali kuvailee Raamatussa näin: ”Yhden ja saman hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta.” (1.Kor.12)

Eikö kuulostakin ihmeelliseltä? Tällaista meille luvataan Raamatussa, meille tavallisille kristityille, seurakunnan jäsenille. Onko sinulla lahja Jumalalta? Osaatko rohkaista toisia? Osaatko katsoa toista lempeästi ja korottaen? Osaatko puheellasi neuvoa ja opastaa toista?

Huomasit ehkä, että lahjan pääkäyttäjä et kuitenkaan ole sinä itse, vaan se on joku toinen ihminen. Jumala kutsuu näillä lahjoilla palvelemaan toisia ihmisiä, palvelemaan seurakuntaa. Mutta hän todellakin kutsuu meitä tavallisia ihmisiä. Pyhän Hengen lahjaa voi rukoilla, jos haluaa palvella toisia. Sen mukana tulee kuitenkin suuri vastuu. Siltä, jolla on, vaaditaan paljon. Lahjan saajan täytyy käyttää sitä yhteiseksi hyväksi ja rakkaudella. Tärkein Hengen lahja, jota Paavali soisi meidän kaikkien ennen muuta tavoittelevan, on rakkaus. Kun ihmisen sydämessä on Kristuksen rakkautta, hän on valmis palvelemaan muita. ”Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa ja tieto käy turhaksi.” (1.Kor.13)

Marja Palo
pastori
Kurikan alueseurakunta

Päivä kääntyy iltaan. Huolet ja murheet valtaavat mielen ja karkottavat yöunet. Murehtimallako lisään päivieni määrää? Kartutan pankkitilini saldoa? Maallinen omaisuus on häviäväistä. Koi ja ruoste tekevät tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Taivaallinen talletus ei kärsi varkaista, ruosteesta tai inflaatiosta. Hän, joka etsii Jumalan aarteita, on rikas huolimatta siitä, mitä omistaa. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.  Emme voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa. Tärkeintä on ennen kaikkea etsiä Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan. Suurinta on saada oppia tuntemaan Vapahtajansa. Kaikki muu on vähempiarvoista sen rinnalla. Jeesus sanoi: ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman, mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?”

Mitä Jumalan läsnäolo ja siunaus merkitsevät? Isän läsnäolo on esimakua taivaan ihanuudesta. Jumalan huolenpito ja siunaus eivät tarkoita jatkuvaa iloa ja hyvinvointia, vaan sitä, että huonoinakin aikoina Jumala on lähellä. Maalliset huolet ja murheet menettävät merkityksensä. Kaikkina päivinä Hän varjelee meitä. Jumalan rakkaus kestää kaikissa olosuhteissa. Raamatussa meitä kehotetaan olemaan huolehtimatta jokapäiväisestä leivästä ja huomispäivästä. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet. Pitäähän Jumala huolen niin taivaan linnuista kuin kedon kukistakin, miksei siis meistäkin.

Jumalan huolenpitoa voi olla vaikea käsittää. Ihminen ei voi sitä suunnitella ja hallita. Me yritämme järjestää elämäämme, mutta Jumalaa emme voi määrätä. Hän voi pitää huolta meistä aivan päinvastaisella tavalla kuin mitä odotamme tai haluaisimme. Meidän ihmisten on usein vaikeaa olla kiitollisia siitä, mitä meillä on. Valitamme ja marisemme siitä, mitä meiltä puuttuu sen sijaan, että kiitäisimme siitä, miten hyvin monet asiamme ovat. Vertailemme itseämme toinen toisiimme ja arvioimme omaisuuden ja aseman perusteella. Loppujen lopuksi kaikki on Jumalan lahjaa. Ilman Häntä emme edes olisi olemassa. Vahvistakoon Hän heikkoa uskoamme niin, että voimme kaikissa tilanteissa turvautua häneen tietäen, että hän tahtoo meille kaikkein parasta nyt ja iankaikkisesti.

Heli Leppälä