Elämme – jo koronaviruksestakin johtuen – muutosaikaa. Näin keväällä luonto muuttuu päivittäin kesän edistyessä. Jotain on tekeillä, vaikka me emme aina kaikkia luonnon muutoksia huomaisi. Silti voimme kuulla, miten esimerkiksi virtaavan veden ääni on kuin luonnon sinfoniaa.

Jotain on tekeillä myös pääsiäisen jälkeen. Ylösnousemuksen ja uuden elämän ihme ei ollut vain jokin yksittäinen tapahtuma vaan se johtaa tähän päivään saakka. Se ei johda vain lohduksi surun keskelle hautajaisiin vaan siihen iloon, joka on Jumalan läsnäoloa tässä ja nyt Pyhän Hengen kautta.

Pääsiäisen jälkeen koittavat helatorstai ja helluntai. Yhtä lailla ne kertovat ylösnousemuksen ja Pyhän Hengen vuodattamisen ihmeestä. Jumalan todellisuus murtautui ihmisen maailmaan Jeesuksessa. Edelleen tuo tapahtuu Pyhässä Hengessä. Vaikka usein voi tuntua, että Jumala ei kuule rukouksiamme, niin kuitenkin Jeesus sanoo: ’Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan’ (Matt.7:7). Jumala on löydettävissä eikä hän ole lukittautunut äänieristetyn oven taakse. Hän kuulee rukouksemme. Siksi jotain on tekeillä juuri nyt: Jumala on kanssamme, vaikka me emme häntä huomaisi.
 
Teemu Leino
vs. kappalainen
Jalasjärven kappeliseurakunta / Kurikan seurakunta

Pyhän evankeliumitekstissä Jeesus ilmestyy kuolemansa jälkeen opetuslapsilleen Tiberiaanjärvellä. Jeesuksen ilmestyminen on jo kolmas kerta, kun hän näyttäytyy kuolleista noustuaan opetuslapsilleen. Jeesus piti huolen, että hänen opetuslapsensa uskovat hänen todellakin nousseen kuolleista.

Nyt kun maailma on keskellä pandemiaa, mekin tarvitsisimme taivaallista väliintuloa. Me kaipaamme Kristusta ja Jumalaa elämäämme. Mikä olisi se merkki, että me uskoisimme Jeesuksen pelastavan meidät tästäkin. Se toivon merkki.

Meidän pitää nyt vain uskoa ja luottaa. Meidän pitää toinen toistamme kannatella, auttaa ja rakastaa. Me näemme, että maailma yhdessä taistelee näkymätöntä vihollistaan vastaan. Maat, kansat ja ihmiset auttavat toinen toistaan. Rakkaus, rakkaus on se merkki Jumalan läsnäolosta tänäänkin.

Psalmista 91 soveltaen: Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan. Korkeimman olet ottanut suojaksesi. Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi.  Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi. He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.

Tuomas Salminen
diakoniatyöntekijä
Jurvan kappeliseurakunta

Kiirastorstai-ilta on perinteinen ajankohta viettää ehtoollista. Seurakunta kokoontuu muistelemaan, miten Jeesus asetti ehtoollisen. Samalla saa itse liittyä kristittyjen yhteiseen juhlaan. Jeesus antaa itsensä lahjana kaikille ehtoollisvieraille.

Pääsiäisviikon torstaina Jeesus vietti perinteistä juhla-ateriaa opetuslastensa kanssa. Sen aikana hän otti erilleen sekä leivän että viinin ja antoi niille uuden merkityksen. Hänen seuraajansa saivat hengellisen aterian, joka vahvistaa yhteyttä häneen.

Tänä vuonna ehtoollispöytä kirkossa jää tyhjäksi. Pappi ei voi asettaa ehtoollista seurakunnalle yhteiseksi hengelliseksi ravinnoksi. Emme saa kokoontua yhteen.

Useita satoja vuosia sitten Suomessa elettiin jotakin vastaavaa. Silloin oli syynä köyhyyden ja sotien aiheuttama tilanne, seurakunnilta puuttui ehtoollisviini. Ohje oli lyhyt ja selkeä. Tulee rukoilla parempia aikoja ja odottaa kärsivällisesti, jotta seurakunta saa taas viettää ehtoollista.

Olen pysähtynyt tämän ajatuksen äärelle ”Nyt on aika odottaa ja kaivata”. Tällä hetkellä rukoilemme, että mahdollisimman moni varjeltuisi sairaudelta ja erityisesti sairauden vakavilta muodoilta. Mutta saamme rukoilla myös sen puolesta, että seurakunta pääsisi taas yhdessä viettämään ehtoollista. Kaipaaminen merkitsee myös sitä, että odotamme jotakin tärkeää. Nyt olemme ilman ehtoollista, mutta meillä on luottamus, että tilanne tulee muuttumaan.

Jeesus sanoi opetuslapsilleen "Hartaasti olen halunnut syödä tämän pääsiäisaterian teidän kanssanne ennen kärsimystäni". Ehtoollisen asettaminen ei tapahtunut yhtäkkiä, nopeasti. Sen taustalla oli odotus, pääsiäisaterian vieton odotus. Sen yhteyteen Jeesus oli varannut kristittyjen hengellisen aterian asettamisen. Me voimme tänä pääsiäisaikana mietiskellä ehtoollisen asettamista. Me voimme muistella, milloin viimeksi saimme olla ehtoollisella. Nyt saamme luottaa siihen, että se ateria kantaa seuraavalle ehtoolliselle saakka. Nyt on aika odottaa messua, jossa saamme yhdessä polvistua ehtoollispöydän ääreen.

Heikki Sariola

Seuraavana päivänä Johannes oli jälleen Jordanin tuolla puolen Betaniassa ja hänellä oli kaksi opetuslasta seurassaan. Jeesus kulki siitä ohi ja osoittaen häntä Johannes sanoi: ”Katsokaa, Jumalan Karitsa!”

Kun opetuslapset kuulivat hänen sanansa, he lähtivät seuraamaan Jeesusta.
Kristillinen seurakunta sai oikeastaan alkunsa näistä kahdesta Jeesuksen suoraan liittyneestä opetuslapsesta. He eivät seuranneet häntä vain sinä päivänä. Heistä tuli hänen elinikäisiä opetuslapsiaan.

Itse olen lähes 30 vuotta saanut seurata Jeesusta. Kun Jeesus tuli sydämeeni, elämäni muuttui kertaheitolla. Jeesus antoi elämääni tulevaisuuden ja toivon. On ollut myötä- ja vastamäkiä. Enemmän pitäisi olla aikaa hiljentyä Sanan ääreen, mutta sitä rukoilen että saisin pitää Jeesuksen viitan lipeestä kiinni loppuun asti, että kerran pääsen perille taivaan kotiin Jeesuksen seurassa.

Jeesus sä Herralle, sua seurata tahdomme.
Kanssamme kulje eteenpäin, yhdessä yksittäin.
Hoosianna, hoosianna, hoosianna, hoosianna!
Saavu jo Kuningas luoksemme, täyttämään toivomme.

Herra, Sinä itse olet tie. Sinä itse olet matkan suunta ja päämäärä. Tee meistä sen tien seuraajia, jota ensimmäiset opetuslapsesi kulkivat. Anna meille uskollisuutta, että voimme seurata Sinua kaikissa elämämme vaiheissa. Jeesus auta meitä sanoillamme ja teoillamme valmistamaan tietä Sinulle.

Siunattua Joulun odotusta.

Asta Vaaranmaa

Mark. 11 kertoo siitä, kuinka Jeesus saapui Jerusalemiin nöyränä ja hiljaisena, ratsastaen aasin varsalla. Kansanjoukko levitti tielle vaatteitaan ja pelloilta poimimiaan lehviä ja ottivat hänet riemuiten vastaan huutaen: ”Hoosianna”, Herra auta, pelasta! Odotettu vapauttaja oli tullut!

Uusi kirkkovuosi alkaa ja siirrymme adventin aikaan, odotuksen ja tulemisen aikaan. Sytytämme ensimmäisen adventtikynttilän ja laulamme virrestä 13: ”Nyt sytytämme kynttilän se liekkiin leimahtaa. Me odotamme Jeesusta seimessä nukkuvaa”.
Jeesus Jumalan Poika syntyi ihmiseksi ja tuli tuomaan iankaikkisen valkeuden maailmaan. Hän Valkeuden Herra, on ainut, joka voi antaa sen valon ja ilon, joka ulottuu sydämeen saakka.
Jesaja 9: 1 ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden, jotka asuvat kuolemanvarjon maassa, niille loistaa valkeus.” Tähän vuodenaikaan meitä lohduttaa valosta puhuminen, koska elämme juuri vuoden pimeintä aikaa ja kaipaamme valoa ympärillemme.

Tuo Jesajan kuvaama pimeys tarkoittaa juuri sitä maailman pimeyttä, jossa kansa eli silloin ja elää tänäkin päivänä. Tuntuu siltä, että meidän aikakauteen tuo pimeyden valta on iskenyt kovin ottein. Ihmisten silmät ja sydämet ovat sokeutuneet Jumalan Sanan totuudelta ja arvovallalta.
Kuitenkin Jumalan voima rakkaassa Pojassaan Jeesuksessa on voima yli kaiken pimeyden ja pahuuden. Hän on voittaja jo nyt. Se päivä on tulossa, jolloin kaikki kansat tulevat näkemään Jeesuksen valtasuuruuden ja joutuvat polvistumaan Hänen edessään. Jumalan suuri armo ja rakkaus tuli luoksemme Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesus lähetti meille Pyhän Hengen, joka ohjaa meitä tuntemaan Jumalan Sanan totuuden. Jeesus, syntisten pelastaja saapui meitä jokaista varten. Kaikukoon tänäkin adventtina riemullisesti Hoosianna!

Meillä on vielä tämä päivä ja tämä hetki, huomisesta emme tiedä. Jätetään elämämme Jeesuksen hoitoon. Haluathan vielä rukoilla omin sanoin tai kanssani näin: ”Jeesus pelastaja, tule elämäni Herraksi”! 

Tule Herra Jeesus!

Siunattua adventin aikaa
Raija Peuronen

Tuleva pyhä on omistettu uskonpuhdistukselle, jossa Luther palautti kirkkoa hurskaista teoista takaisin  armolliseen sanomaan Jeesuksesta. Hän herättää uskon, josta seuraa ihmisen elämän uudistuminen henkilökohtaisesti ja sosiaalisesti. Hengellisessä laulussa sanotaan osuvasti: Uskoa ei synny omin voimin. Ilmaiseksi anova sen saa...

Usko onkin suuri lahja ja voimavara, jonka Jumala haluaa lahjoittaa jokaiselle luodulleen. Voit ottaa uskon vastaan vaikka hiljaa rukoillen vilpittömin sydämin: Tule Jeesus sydämeeni asumaan. Ja sitten voit alkaa elää uskoa todeksi. Uskominen on uutta luova prosessi ja tekee siksi elämästä mielenkiintoisen. Se ei ole paikalleen jämähtämistä, vaan usko kasvattaa ihmistä kohti hyvää tulevaisuutta.

Ilosanoma tällekin päivälle on siis Jumalan Poika, jonka kautta voimme pelastua voimista, jotka johtavat meidät lopullisesti harhaan. Voimme luottavaisella mielellä kohdata myös jokaisen elämään kuuluvat vastoinkäymiset ja vaikeudet sekä niiden herättämät monenlaiset tunteet. Jumala on aina apua pyytävän kärsivän ihmisen tukena. Mekin voimme olla toinen toisillemme lohtuna monin tavoin, myös rukouksin.

Rakkaus ei koskaan pakota ketään väkisin mihinkään. Ihmisen vastuulla on, miten hän vastaa rakkauden kutsuun. Toivottavasti suostut Jumalan rakkauteen, joka pelastaa ja uudistaa sinua ja uskoasi. Jos asetat toivosi inhimilliseen, huomaat sen ennemmin tai myöhemmin pettävän. Ihmistekoinen uskonnollisuuskin on harhaa. Jeesus taas ei petä koskaan. Hän pelastaa katuvan ja armoa kaipaavan ihmisen antaen tulevaisuuden ja toivon.

Päivi Penttilä
vs. diakoniatyöntekijä

”Taivaallista!” sanoi ystäväni maistettuaan leivonnaista. ”Taivaallisen kaunis maisema” tai ”taivaallisen hieno sää” myös kuuluvat sanavarastoomme. Arkisessa kielenkäytössämme ilmai-semme sen, että jotkin asiat tai ilmiöt voivat olla taivaallisia eli erityisen hienoja, kauniita ja hyviä. Joskus saunan jälkeen suomalaisen olokin voi olla ”taivaallinen”, puhdas ja rentoutunut, vailla huolia, ainakin hetken.

Taju ”taivaallisista” on jollain lailla istutettu meihin ihmisiin. Se on se, mitä kaipaamme: jotain hyvää, huoletonta, kaunista ja pyhää. Jotain, mikä nousee tämän arkisen ja toisinaan ruman ja ankean maailman ja elämän yläpuolelle. Jotain, mikä auttaa jaksamaan ja luo toivoa. Silti elämä on elettävä jalat tukevasti maassa, ei todellisuutta paeten.

Jeesus kertoi, että hengessään köyhät, murheelliset ja kärsivälliset ovat taivaallisen onnellisia, autuaita, koska heidän on taivasten valtakunta ja he saavat lohdutuksen. Onnellisuus ei Jeesuksen mukaan riipu ulkonaisista olosuhteista, vaan sen näkemisestä, kuinka Jumala auttaa, lohduttaa ja armahtaa.

Pyhäinpäivänä sytytetään tuhansia muistokynttilöitä kirkoissa ja hautausmailla. Muistamme ennen meitä täällä eläneitä ja jo täältä ajasta lähteneitä. Toisilla kynttilän sytyttäjillä sydän on vielä surusta ja ikävästä vereslihalla, toisilla sydämeen mahtuu jo kiitollisuutta ja levollisuuttakin: kaikki on nyt hyvin. Kynttilät voisivat kertoa monenlaista tarinaa, elämän kirjoa laidasta laitaan, sytyttäjistään. Samalla sen valo pimeyden keskellä kertoo sanomaa taivaallisesta valosta, joka voittaa pimeyden. Meidän turvamme ja toivomme on Jumalassa ja hänen armossaan meitä kohtaan.

Aija Niemelä
Kurikan aluekappalainen

Elämä ei aina ole sellaista, kuin haluaisimme sen olevan. Välillä menetämme rakkaan, jonka puolesta on rukoiltu ja pyydetty parantumista. Mieleen hiipii epäilys, eikö rukousta kuultukaan. Eikö Jeesus antanutkaan elämää?

Onneksi meillä on toivo, joka kantaa yli kuoleman rajan. Vaikka emme tiedä, mitä kuoleman jälkeen on, saamme luottaa siihen, että matka on maksettu perille asti eikä paluulippua tarvita. Jeesus maksoi velkamme Golgatalla. Hän on matkaseuralaisemme, kun enkelivartiossa käymme kohti taivaan kotia. Matkalla armo riittää eikä Isä aja pois perille päässyttä.  Onnellinen on ihminen, joka on saanut taivaan avaimet, synnit anteeksi ja puhtaan sydämen. Jeesus on kuoleman ja synnin vallan voittaja. Kuolema ei ole elämän loppu. Elämä on paljon enemmän, kuin mitä näemme.

Uskallatko antaa elämäsi Jeesukselle? Hän rakasti meitä niin paljon, että oli valmis kuolemaan puolestamme ja antamaan meille ikuisen elämän. ”Jeesus sanoi: Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?” (Joh. 11:25–26)

”Minä uskon, vaikken näe tietä halki pimeän. Minä uskon vaikka, Herra, vähän vasta ymmärrän. Minä uskon, vaikka itku tänään silmät sumentaa. Minä uskon, vaikka tuska on kuin tulta polttavaa. Minä uskon, vaikka joudun yksin yöhön synkimpään. Minä uskon, vaikka täällä vaille vastausta jään. Minä uskon, vaikken lainkaan tunne kasvojasi nyt. Ota käsiisi nyt, Herra, tämä usko järkkynyt. Minä uskon. En voi muuta, kun ei muuta olekaan. Kenen turviin voisin mennä? Kenen kanssa kaiken jaan?” (Anna-Mari Kaskinen)

Heli Leppälä

”Ylistää mä tahdon nimeäsi, Jeesus, siinä synneistäni vapautus on. Kaikki nimet muut ne haalistuu, mutta nimi Jeesus vain kirkastuu, se elää valossa taivaan ihanuuden, se on ainut laulu kodissa kirkkauden. Kallein Jeesus, nimi kallein Jeesus, nimessäsi Jeesus elämä mulla on.”

Näin ylistää Herraa tuntemattomaksi jäänyt lauluntekijä. Joskus kiitos ja ylistys puhkeaa huulillemme helposti, kuin itsestään. Näin silloin, kun koemme, että rukouksemme on kuultu. Olemme saattaneet parantua sairaudesta tai jokin mieltä painanut asia on ratkennut onnellisesti. Kiitosvirsi puhkeaa koettelemuksen jälkeen.

Jeesus kohtasi matkallaan kymmenen spitaalista, jotka huutamalla pyysivät: ”Jeesus, opettaja, armahda meitä!” Siihen rukoukseen on monen helppo yhtyä sairauden tai muun koettelemuksen kohdatessa. Se huuto sisältää paljon. Se on konstailematon rukous. Monen sydämen syvin toivomus on, että Jeesus armahtaisi.
”Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: Menkää ja näyttäkää itsenne papeille. Mennessään he puhdistuivat. Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen.”
Ja tämä onnellinen mies sai paranemisen lisäksi  kuulla Jeesuksen sanat: ”Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut.”
Kyllä muutkin tekivät, niin kuin Jeesus oli käskenyt. He menivät näyttämään itsensä papeille, joiden piti todeta heidät terveiksi. Mutta Jeesus kaipasi heitä. Hän kysyi, missä ne yhdeksän muuta ovat. ”Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?”

Myös tänään Jeesus kaipaa ihmisiä, jotka hän on armahtanut. Kysyykö hän nytkin, missä ne yhdeksän muuta ovat? Ristinkuolemallaan hän on armahtanut meidät apua tarvitsevat syntiset ihmiset.  Hän haluaa antaa uskon lahjan. Hän on lahjoittanut meille anteeksiannon ja ikuisen elämän hänen luonaan. On syytä kiittää! Annetaan kiitoksen kaikua niin kuin efesolaiskirjeessä kehotetaan: ”Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle ja kiittäkää aina kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.”
Inkeri Koskela

Vuosikymmeniä sitten keskustelin erään miehen kanssa, joka väitti, ettei hän ole tehnyt yhtään syntiä. Hän on aina ollut kaikille hyvä, tehnyt työnsä tunnollisesti, ollut rehellinen ja onpa tullut autettua hädänalaisiakin. Lisäksi hän kertoi että hän osaa lähes kaikki virret ulkoa. Pitkän keskustelun jälkeen mainitsin hänelle, että väärät ajatuksetkin ovat syntiä ja vastoin Jumalan tahtoa.
Silloin hän tajusi, ettei hän aivan puhdas pulmunen ollutkaan.

Monesti ajatellaan, että suuret rikokset kuten murha, pankkiryöstö tai suuri kavallus ovat syntiä. Kuitenkin Jumalan sanan mukaan me rikomme joka päivä Jumalan pyhän lain väärin ajatuksin, sanoin, teoin, asentein ja laiminlyönnein. Ymmärrämme, että kukaan meistä ei voi kerskua hyvällä elämällään pyhän Jumalan edessä. Paavali kirjoittaa kirjeessään roomalaisille: ”Kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoataan.” (Rm.3:12)

Kuningas Daavid joutui tutkimaan itseään, kun profeetta Naatan avasi hänen silmänsä näkemään väärän teon. Kuningas oli ottanut vaimokseen toisen miehen vaimon, Batseban, ja  tapattanut taistelussa hänen miehensä Uurian. Daavid nöyrtyi  ja katui syntiään Jumalan edessä: ”Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden, pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rkoksestani, puhdista minut synnistäni...Sinua ainoaa vastaan olen syntiä tehnyt, olen tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi.” (Ps.51:3-4,6)

Elämänilo oli kadonnut ja syyllisyys painoi kuningasta: ”Anna minun kuulla iloa ja riemua. Anna minulle jälleen pelastuksesi ilo ja tue minua alttiuden hengellä.” (Ps.51:10,14) Jumala kuuli Daavidin rukouksen ja armahti häntä, sillä ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.” (2.Piet.5:5)

Kerran vastaani tuli talvisella iltalenkillä potkukelkkaileva mies, joka oli hieman päihtynyt. Jo kaukaa kuulin illan hämyssä hänen huutavan lausetta, joka on tässä Daavidin katumuspsalmissa: ”Jumala, luo minuun puhdas sydän, ja anna minulle uusi, vahva henki.” (Ps.51:12) En tiedä, mikä oli miehen avunhuudon aiheuttanut, mutta minun oli saman tie hiljaa rukoiltava tuon miehen puolesta.

Kun synti jää tunnustamatta, se alkaa jäytää voimiamme ja elämän ilo väistyy. Siksi on tärkeätä toimia Sananlaskujen kirjan viisaiden ohjeisen mukaan:  ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.” (Snl.28:13)

Heikki Koskela

Kesä on juhlien, reissujen ja virkistäytymisen aikaa. Toiset matkustavat ulkomaille, toiset taas reissaavat mieluummin kotimaan kohteisiin. Loma-aikana päätös lähteä vaikkapa yhden päivän reissulle voi syntyä yhtäkkiä aamukahvin aikana, jos sää näyttää hyvältä.

Useilla ihmisillä on joku tietty paikka, jonka he kokevat sielunmaisemakseen, jonne on päästävä joka kesä. Oma kesämökki on monelle paikka, jossa saa rentoutua ja nauttia läheisten seurasta. Joillekin se on tunturivaellus tai käynti metsäretkellä, toiselle hiekkarantapäivä, kolmannelle kalliorannat meren äärellä. Meren rannalla, kallioisella rantakivellä meren tyrskyjen keskellä voi kokea oman pienuutensa ja Jumalan suuruuden.

Jumalan luoma maailma on ihmeitä ja katseltavaa täynnä. Luojan suuruus näkyy kaikkialla ympärillä. Luonnolla on merkillinen vaikutus stressin ja kiireen tunnun vähenemiseen. Jatkuvan melun ja kiireen keskellä ei löydä rauhaa, vaan se rasittaa kehoa ja mieltä. Jeesuskin tarvitsi lepoa, hän vetäytyi välillä yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen. Raamatussa ei puhuta kiireestä ja stressistä, vaan Jeesus kehottaa: “Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat, minä annan teille levon.”

Virsirunoilija Johan Kahl kirjoitti jo vuonna 1745: “Maat metsät hiljenneinä ja meret tyyntyneinä kiittävät Jumalaa. On laannut voima tuulten, vaikene puhe huulten. Vain sydän puhua nyt saa.” Hiljentyminen antaa mahdollisuuden kohdata sellaisia asioita, johon meillä ei ole sanoja, mutta jonka tunnemme sisällämme– ja jonka Jumala tuntee meitä itseämmekin paremmin.


Hanna Silvola

Suru ja ilo, omahyväisyys ja vaatimattomuus ja moni muu henkinen viritys välittyvät meistä. Me tulkitsemme toisiamme, ja niin syntyvät ystävyydet, kaihtamiset ja lähentymiset. Vanhastaan havainnot on tiivistetty hyväntahtoiseksi viisaudeksi: "Kullakin on oma risukimppu kainalossaan."  Itsensä tuntien on laulettu: "Taaskin on niin paha olla, jotta syrämmessä veri kiehuu".  

Vanhan testamentin Sananlaskujen mukaan kaulamme ympärille on ripustettu kuin näkyvä kyltti, joka ohjaa tekemisiämme ja sanomisiamme. Näkymättömässä, "sydämen taulussa", on lisää tekstiä (Sananl. 3:3-8). Ensi sunnuntaina Jumalan sanassa näytetään kyltti: "Älä unohda uskollisuutta."

Onpa epämuodikas kehotus!  Vai onko sittenkään?  Muistatko, kuinka sattui ystävyyden rikkoutuminen, aviouskottomuus tai selän kääntäminen?      

Vuosikymmeniä sitten: Vihkipari oli edennyt toimituksen jälkeen kirkon edustalle onniteltavaksi. Sitten taksi lähti viemään heitä pois. Auton takaikkuna avautui, ja vihkiraamattu lensi katuviereen. Mitä kylttiä tämä aviopari on mahtanut kantaa kaulassaan kuluneet vuosikymmenet?  Maailmassa on miljoonittain ihmisiä, jotka kilpaillen tavoittelisivat Raamattua, jos sen saaminen olisi mahdollista.
Kristittyjä painostetaan ja tapetaan nykyisin monilla maailman alueilla. Kaikkia toisella tavalla ajattelevia poljetaan, mutta erityisesti myös kristittyjä. Media puhuu vain vähän tämän ajan kristittyjen vainoista. Suomessa ja lännessä kristityt ovat tähän asti säästyneet ulkonaiselta pahalta. Meidän koetuksemme on vetäytyminen ja vaikeneminen.  

Aioimme sanoa, mutta olimmekin hiljaa. Kiusaannuimme, mutta annoimme asian mennä. Aprikoimme, että uskon ja Jumalan aika on varmaan jo mennyt. Ei, vaan se on nyt ja edessäpäin. Kun Jumalaa pilkataan ja Jeesusta halveksitaan, Jumalan sana rohkaisee: "Älä unohda uskollisuutta." 

Johanneksen Ilmestyskirja tarjoaa näyn maailman menon loppuratkaisusta. Kristus tulee voittajana istuen valkoisen hevosen selässä. Hänen kyltissään lukee "Uskollinen". Hänen sydämensä tauluun on kirjoitettu "Totuudellinen" (Ilm. 19:11).  Se muuttuvien muotien vallasta. Jumalan uskollisuus ja uskollisuus Jumalalle voittavat.

Jorma Laulaja

Päivä kirkastuu, sanotaan kun sateen jälkeen selkenee. Asia kirkastuu, kun koetamme ratkaista ongelmaa ja se selviää. Kun ihminen kirkastuu, ainakin Pohjanmaan murteessa se tarkoittaa suuttumista ja kiukkua, ja sen kertomista selkeästi niin äänen painolla, sanoilla ja eleillä. Ei jää epäselväksi, ei näkyvyys, asia kuin suuttumuskaan.

Mutta kun Nasaretin opettajasta tuli esiin Jumalan Poika, edes Hänen lähimmät työtoverinsa eivät ymmärtäneet. He näkivät, mutta eivät ymmärtäneet. Ehkä nämä kolme olivat juuri eniten kirkastumista vailla: Kallio, joka mureni ja kielsi edes tuntemasta Jeesusta, sekä Sebedeuksen pojat, jotka suunnittelivat toimivansa Jeesuksen, Messiaan ja kuninkaan korkeimmissa viroissa. Matteuksen evankeliumissa he pyytävät jotenkin näin; kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolellasi.

Opetuslapset näkivät ja kokivat jotain jota he eivät käsittäneet, jotain mitä he pelkäsivät. Mitäpä sanoo tämä voima joka paljastettiin, tai kuten Raamattu sanoo, kirkastettiin.  Hän sanoi: ” Nouskaa, älkää pelätkö.”

Niin, ehkä juju onkin siinä, että ehdottoman täydellisen Jumalan, ja Hänen Poikansa lähettiläänä ei tarvitse ollakaan itse ehdottoman täydellinen. Täydellinen Jumala sietää epätäydellistä ihmistä, eikä pelkästään siedä, vaan rakastaa. Ja jopa lähettää tämän epätäydellisen edustamaan itseään, lähettilääksi. Se on armoa, jos mikä.

”Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää.”

Juha Lähdesmäki

Rippikoulun loppukokeessa kysyttiin suurinta käskyä. Monien mieleen oli jäänyt käsky ”Älä tapa”. Tämä käskyn voisin määrittää myös ”älä tee mitään pahaa kenellekään”, Jeesushan kehotti kääntämään toisen posken ja rakastamaan myös vihamiehiämme. Hän opetti myös kultaisensäännön, jonka mukaan toisia ihmisiä tulee kohdella niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan. Juuri näin toimi vertauksen Laupias Samarialainen; hän pysähtyi auttamaan ventovierasta ja osoitti näin lähimmäisenrakkautta.

Muutama oli vastauksessaan muistanut käskyn: ”rakasta isääsi ja äitiäsi”. Toden totta, kehotukseen lähimmäisen rakastamisesta sisältyvät myös kaikkein rakkaimpamme. Ne, jotka sietävät virheitämme ja vaikeita päiviämme. Molemmat rippikoululaisten ehdottamat vastaukset ovat sikäli oikein, että Jeesus sanoo lain ja profeettojen tiivistyvän kaksiosaiseen elämänohjeeseen:

”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Johanneksen kirjeessä sanotaan, että rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Usko rakastavaan Jumalaan velvoittaa meitä rakastamaan toisia. Jumala on rakkaus, jolta saamme voimaa rakastaa. Käskyistä suurin on osoittaa rakkautta myös kaikkein rakkaimpiamme kohtaan – silloin osoitamme rakastavamme Jumalaa yli kaiken.

Katja Saarikoski 
vs. Seurakuntapastori

Lähimmäisen auttaminen ja palveleminen ovat kristillisen elämän tuntomerkkejä ja todistus siitä, että sana on otettu uskossa vastaan. Kristitty on pelastettu palvelemaan, jokaiselle on osoitettu tehtävä ja hän elää tässä maailmassa Jumalan lapsena, hänen tahtoaan noudattaen. Ihminen on itsessään heikko ja voimaton noudattamaan Isä Jumalan tahtoa, mutta Pyhä Henki antaa voiman, kun uskomme ja tunnustamme, että Jeesus Vapahtajamme on sovittanut syntimme Golgatan ristillä.

Raamatussa on monia todistuksia siitä, kuinka Jeesus palveli ja paransi ihmisiä ja lupasi mennä valmistamaan meille sijaa taivaaseen. Kristitty ihminen on pelastettu synnin vallasta iankaikkiseen elämään. Mekin saamme jokainen Jeesuksen tavoin palvella ja auttaa lähimmäisiä tässä maailmassa.

Virsi 437: ”Kun me täällä huojennamme veljiemme kuormia, näkymättä rinnallamme kulkee Kristus auttaja.”


Terttu Keski-Hirvelä

Jeesus rinnastaa itsensä hyvään paimeneen, joka jättää 99 lammasta etsiäkseen sitä yhtä kadonnutta. Olet ehkä joskus kokenut elämässäsi olevasi tuo yksi hukkaan joutunut, jonka Jumala jälleen löytää. Jeesus on myös kutsunut meidät työtovereikseen. Hän löysi aikanaan opetuslapsetkin: kutsui tavalliset miehet seuraajikseen ja varusti heidät jatkamaan omaa työtänsä. Samoin Jeesus kutsuu meitäkin löydetyistä etsijöiksi. Hän kutsuu meitä muuttamaan maailmaa, että yhä useampi tulisi löydetyksi. Joku tekee suuria tekoja, julistaa evankeliumia lähellä tai matkustaa toisiin maihin. Joku toinen tekee pieniä tekoja, pitää huolta läheisistään, auttaa naapuria ja pysähtyy juttelemaan kaupassa. Jokainen meistä voi löytää oman paikkansa ja tapansa seurata Jeesusta. Jeesus sanoo: ”Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin minä lähetän teidät.” (Joh.20:21) Meillä kristityillä, sinulla ja minulla, on Jumala puolellamme, Jeesus matkakumppanina ja Pyhä Henki voimana. Onhan ihminen matkustanut Kuuhunkin, kukapa voisi tässäkään olla meitä vastaan? Astronautin sanoin: ”Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta suuri ihmiskunnalle.” Kun yksikin kadonnut löytyy, hänestä iloitaan taivasten valtakunnassa.

Marja Palo
pastori, Kurikan seurakunta

Vedellä on kolme olomuotoa: jää, neste ja höyry. Silti kaikissa olomuodoissa vesi pysyy vetenä. Tätä fysiikasta tuttua asiaa käytti eräs ihminen esimerkkinä, kun hän selitti, mitä tarkoittaa kolmiyhteinen Jumala. Aivan samaa asiaa kuvaa monissa kirkoissa oleva kolmio alttarin yläpuolella. Kolme eri näkökulmaa, mutta samaan aika yksi kokonaisuus.

Raamatun opetus Jumalasta kolmiyhteisenä Jumalana on herättänyt aina hämmennystä ja ymmärtämisen vaikeutta. Jo Raamatun sisällä kuvataan tilanteita, joissa ensimmäiset kristityt yrittivät selittää, mitä tarkoittaa Taivaallinen Isä, mitä tarkoittaa Jeesus ja mitä tarkoittaa Pyhä Henki. Joskus selitys meni perille, joskus taas ei.

Kaikkea ei tarvitse ymmärtää, mutta jotakin on hyvä tunnistaa. Itselleni Jumalan kolminaisuus on parhaiten havainnollistunut historian kuvauksen kautta. Ensin Taivaallinen Isä toimi, kun hän loi maailman. Sitten tuli Jeesuksen, Jumalan Pojan vuoro. Hänen aikansa ei ollut pitkä, mutta hänen keskeisin tehtävänsä oli sovittaa maailman synnit. Viimeisenä alkoi sitten Pyhän Hengen aika. Hänen tehtävänsä on tehdä asiat kiinnostaviksi ja antaa merkitys Jeesuksen työlle.

Me saamme elää Jumalan toiminnan kannalta Pyhän Hengen aikaa. Kirjoitan tätä rippikoululeirin keskellä. Nuorten kysymykset herättävät miettimään, mikä elämässä on tärkeää, mihin kannattaa luottaa ja mitä valintoja tulisi tehdä. Ajattelen, että näiden kysymysten keskellä Pyhä Henki toimii. Hän näyttää tärkeitä asioita ja ohjaa etsimään sellaisia valintoja, jotka ovat kestäviä. Yksi valinta voi olla se, että haluaa luottaa elämässään Jumalan huolenpitoon ja johdatukseen.

Yhteistä matkaa tehdä saamme
turvaten vain Vapahtajaan.
Ja risti näyttää meille suunnan.
Käy, Herra, meitä siunaamaan.
 (Jaakko Löytty)

Heikki Sariolakirkkoherra

Koti-ikävä on meille kaikille tuttu tunne. Pieni lapsi on hetken kyläilemässä, leikkii ja riemuitsee  kunnes  yht’äkkiä se iskee- ikävä kotiin. Usein se iskee yöllä kun on hiljaista ja pimeää. Toisinaan ei auta kotoa mukaan otettu halinalle eikä mumman ja paapan lohduttelu vaan on lähdettävä viemään lasta kotiin.

Koti-ikävää tuntevat Suomesta ulkomaille lähteneet  tai kotipaikalta muualle muuttaneet samoin kuin  kaikki ne ihmiset jotka ovat tulleet meidän maahamme uuden elämän toivossa.

Ihmisellä on kaipuu myös taivaan kotiin. Taivaallinen koti-ikävä kohtaa meitä varsinkin silloin, kun läheinen ihminen kuolee. Jo pieni lapsi kyseli miksei Taivaan Isä ottanut meitä muitakin kotiinsa  paapan kuoltua. Se tuntui hänestä epäreilulta.

Joskus tuntuu, että kaikki murheet kaatuvat päälle; jatkuvat muutokset ympärillä, tietotekniikan osaamattomuus, jatkuva ikävien uutisten tulva, sairaudet ja jopa ikääntyminen ja yksinäisyys ahdistavat ja TAIVASKIN tuntuu olevan hiljaa.

Ja kuitenkin –Ihminen on luotu viljelemään ja pitämään huolta Jumalan luomasta maailmasta. Hän on luonut ihmisen elämään hänen yhteydessään. Meidät on myös kutsuttu tukemaan ja rohkaisemaan toinen toistamme.

Jumala ei ole luvannut aina sinistä taivasta, kukkareunaisia polkuja läpi meidän elämämme. Mutta Jumala on luvannut voimaa päivää varten, lepoa työhön, valoa tielle, armoa koettelemuksiin ja apua ylhäältä.

Ja hei- meidät on kasteessa otettu Jumalan lapsiksi ja taivaan perillisiksi Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemisen kautta. Ristiltä loistaa valo meidän elämämme kärsimyksiin. Ei sitä aina näe. Luonnossakin pitkä pilvijakso tai tämänpäiväinen lumisade estää näkemästä pitenevät päivät ja kesän  saapumisen ja kuitenkin se kesä tulee. Näemme sen almanakasta. Samoin Jumalan sanasta näemme, että kirkkaus on edessäpäin. Jeesus lupasi olla omiensa kanssa  joka päivä maailman loppuun asti. Vain vähän aikaa ja itku muuttuu iloksi. 

Muistan aina kun äiti ja isä olivat järjestämässä hautapaikkaansa. Isä sanoi että on ollut raskas päivä kun on pitänyt miettiä omaa kuolemaansa, mutta kun Jumalan hänelle antama aika alkoi täyttyä isä sanoi: Kiitos kiitos – Se on ihana asia päästä Taivaan kotiin. Kuin lapsi päästyään kyläpaikasta kotiin hänkin sai juosta Taivaan Isän syliin. 

Maksettu on velkani mun. Ylistys olkoon ristiinnaulitun.
Henkesi on voimani mun. Ylistys olkoon ristiinnaulitun. 
Luonasi on kotini mun. Ylistys olkoon ristiinnaulitun.

Raija Haavisto

Kolmannen päivän aamuna naisia oli menossa Jeesuksen puutarha haudalle. Haudalle päästessään he huomasivat, että kivi oli vieritetty pois. Hauta oli tyhjä!

Kivellä istui enkeli “Älkää pelätkö! Jeesus ei ole enää täällä. Hän elää!” Naiset lähtivät kiireesti viemään viestiä opetuslapsille. Hauta on tyhjä. Jeesus elää. Vähän myöhemmin opetuslapsetkin näkivät Jeesuksen. Jeesus antoi tehtävän heille. Opetuslasten täytyi kertoa kaikille, että Jeesus elää vaikka oli kuollut. Jumala on herättänyt Jeesuksen kuolleista.

Me kaikki saamme tänä päivänä uskoa pääsiäisen sanoman todeksi! Jeesus kuoli meidän jokaisen puolesta. Jeesuksen tähden meillä on kaikki synnit anteeksi annettuina. Me saamme elää armahdettuina pääsiäisen sanomaa eteenpäin vieden!

Ylösnoussut Kristus kulkee vierellämme askel askeleelta joka päivä. 


Elisa Hautala
Diakoniatyöntekijä
Kurikan alueseurakunta

Sunnuntaina on pääsiäinen. Paastonaika päättyy, neljänkymmenen päivän valmistautumisaika on ohi.

Mitä olen saanut aikaan? Millä tavalla olen onnistunut keskittymään tulevaan suureen juhlaan ja valmistamaan sille tilaa ajatuksiini ja sydämeeni?

En kovinkaan hyvin. Paastoamiseni on ollut jälleen kerran pintapuolista ja ulkokohtaista. Ajatusten kohdistaminen ristillä kuolleeseen Vapahtajaan on jäänyt turhan vähälle.

Onneksi pääsiäisen ihme ei olekaan riippuvainen siitä, miten minä olen paastossani onnistunut tai ollut onnistumatta. Minun valmisteluni eivät sitä muuta piirunkaan vertaa suuntaan tai toiseen. Pääsiäinen on valmis.

Jeesus Nasaretilainen kärsi julman ristinkuoleman toisten ihmisten pahuuden vuoksi. Kuoltuaan hän heräsi ja nousi kuolleista osoituksena Jumalan voimasta, joka on kuolemaakin mahtavampi. Saman tien kuolema on nujerrettu lopullisesti niin, että meidän kristittyjen ei tarvitse sitä enää ikinä pelätä. Tiedämme, että kuoleman jälkeen meille on luvassa uusi, iankaikkinen elämä Taivaan kodissa Jumalan luona.

Sitä on vaikea ymmärtää, suorastaan mahdoton. Mutta niin kuin pääsiäisen ihme on riippumaton minun paastostani, on ylösnousemuksen ihme riippumaton minun kyvystäni sitä ymmärtää. Minulle riittää kun uskon sen verran, että voin pääsiäisaamuna, ja minä tahansa muuna aamuna, henkäistä hiljaa: Kristus on ylösnoussut!

Jarkko Siekkinen