Usko on luottamusta Jumalan lupauksiin ja hänen pelastavaan voimaansa ja armoonsa.

Uskontunnustuksessa on lyhyesti sanottu, mitä Jumala antaa meille ja mitä hän tekee hyväksemme: ”Jumala lahjoittaa meille uskon ja avaa sydämemme rakkaudelle”. Hän on kolmiyhteinen Jumala; Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jumala (Taivaan Isä) lähestyy meitä Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä.

Jo Jeesuksen aikana ihmiset joutuivat epäuskon valtaan, siitä kertoo Johannes 12:37 ”Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen”.

Paholainen ja oma itsekäs minä houkuttelee meitäkin luopumaan uskosta Jumalaan. Kristityn elämä on jokapäiväistä kamppailua monenlaista pahaa vastaan. Saamme kuitenkin uskossa turvautua Jumalan armoon, sillä kukaan ei omin voimin pääse irti elämäänsä hallitsevasta pahuudesta.

Jumala antaa meille synnit anteeksi, hän synnyttää meissä uuden elämän ja vahvistaa uskoamme. Jumalan sanasta ja ehtoollisesta saamme vahvistusta uskollemme.


Terttu Keski-Hirvelä

Tämän sunnuntain teema luterilaisessa kirkossa on ”usko ja epäusko”.

Johanneksen evankeliumin tekstissä (Joh:24–38) Jeesuksen parantama syntymäsokea joutuu fariseuksien kuulustelemaksi.  Fariseukset epäilivät miehen kertomusta ja sitä, että oliko Jeesus todella Jumalan poika, toimiko hän Jumalan nimissä.

Miehen vakuuttelut siitä, että Jeesus on Jumalan poika, eivät vakuuttaneet fariseuksia uskomaan miehen kertomusta näkönsä saamisesta. Nämä sanoivat: ”Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies ja sinä rupeat opettamaan meitä!”  He ajavat miehen ulos. He jäävät epäuskoon.

Mies kohtaa myöhemmin Jeesuksen ja Jeesus kysyy häneltä: ”Uskotko sinä Ihmisen poikaan?” Mies kysyy:” Herra kuka hän on, sano, jotta voisin uskoa”. Jeesus sanoo: ”Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.” ”Minä uskon Herra”, mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä.

Tunnustautuminen Jumalaan uskovaksi on jotain, jossa tunnustamme oman pienuutemme ja samalla toteamme, että Jumala on meitä suurempi ja voimakkaampi. Samalla tunnustamme uskovamme, johonkin, jota emme näe, jota emme kuule ja jota emme voi kokea aisteillamme

Anna-Mari Kaskisen sanoin: Rakas Jumala. Olemme kaikessa riippuvaisia sinusta. Meillä ei olisi uskoa sinapinsiemenenkään vertaa, jos sinä et sitä meille antaisi. Vahvista uskoamme. Anna meille rohkeutta heittäytyä sinun varaasi ja luottaa, että sinä pidät meistä huolen. Anna uskon auttaa meitä palvelemaan rakkaudella ja kekseliäästi myös toisia.

 – Tuula Linjala