Mark. 11 kertoo siitä, kuinka Jeesus saapui Jerusalemiin nöyränä ja hiljaisena, ratsastaen aasin varsalla. Kansanjoukko levitti tielle vaatteitaan ja pelloilta poimimiaan lehviä ja ottivat hänet riemuiten vastaan huutaen: ”Hoosianna”, Herra auta, pelasta! Odotettu vapauttaja oli tullut!

Uusi kirkkovuosi alkaa ja siirrymme adventin aikaan, odotuksen ja tulemisen aikaan. Sytytämme ensimmäisen adventtikynttilän ja laulamme virrestä 13: ”Nyt sytytämme kynttilän se liekkiin leimahtaa. Me odotamme Jeesusta seimessä nukkuvaa”.
Jeesus Jumalan Poika syntyi ihmiseksi ja tuli tuomaan iankaikkisen valkeuden maailmaan. Hän Valkeuden Herra, on ainut, joka voi antaa sen valon ja ilon, joka ulottuu sydämeen saakka.
Jesaja 9: 1 ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden, jotka asuvat kuolemanvarjon maassa, niille loistaa valkeus.” Tähän vuodenaikaan meitä lohduttaa valosta puhuminen, koska elämme juuri vuoden pimeintä aikaa ja kaipaamme valoa ympärillemme.

Tuo Jesajan kuvaama pimeys tarkoittaa juuri sitä maailman pimeyttä, jossa kansa eli silloin ja elää tänäkin päivänä. Tuntuu siltä, että meidän aikakauteen tuo pimeyden valta on iskenyt kovin ottein. Ihmisten silmät ja sydämet ovat sokeutuneet Jumalan Sanan totuudelta ja arvovallalta.
Kuitenkin Jumalan voima rakkaassa Pojassaan Jeesuksessa on voima yli kaiken pimeyden ja pahuuden. Hän on voittaja jo nyt. Se päivä on tulossa, jolloin kaikki kansat tulevat näkemään Jeesuksen valtasuuruuden ja joutuvat polvistumaan Hänen edessään. Jumalan suuri armo ja rakkaus tuli luoksemme Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesus lähetti meille Pyhän Hengen, joka ohjaa meitä tuntemaan Jumalan Sanan totuuden. Jeesus, syntisten pelastaja saapui meitä jokaista varten. Kaikukoon tänäkin adventtina riemullisesti Hoosianna!

Meillä on vielä tämä päivä ja tämä hetki, huomisesta emme tiedä. Jätetään elämämme Jeesuksen hoitoon. Haluathan vielä rukoilla omin sanoin tai kanssani näin: ”Jeesus pelastaja, tule elämäni Herraksi”! 

Tule Herra Jeesus!

Siunattua adventin aikaa
Raija Peuronen

Ylläoleva otsikko on latinaa ja tarkoittaa ”Herran saapumista”. Siitä johtuu suomen kieleen vakiintunut sana adventti: aika, jota parhaillaan vietetään. Herran saapumista siis odotetaan, joulua odotetaan. Adventin kahden ensimmäisen sunnuntain aiheissa Jeesusta kuvataan toisistaan poikkeavalla tavalla. Ensimmäinen adventti julistaa nöyrää, aasilla ratsastavaa kuningasta, jota ilolla ja Hoosiannaa laulaen tervehditään. Toisena adventtisunnuntaina kohdataan toisenlaisen Jeesus: Kuningas, joka aikojen lopulla tulee kaikessa kunniassaan.

Jerusalemiin ratsastava, pian viimeisen aterian opetuslastensa kanssa nauttiva, vangittava ja syyttömänä ristiin naulittava Jeesus, on kasvoiltaan tutumpi. Lempeä, laupias, armahtava. Kasvot täynnä rakkautta ja anteeksiantoa. Jälkimmäisen, kunnian Kuninkaan, kasvot eivät ole tutut. Raamattu kuvailee edessä seisovaa Jeesusta ainoaksi lainsäätäjäksi ja oikeudenmukaiseksi tuomariksi, jolla on valta pelastaa ja valta tuomita kadotukseen. Onko niin, että kasvot alkavat näyttää pelottavilta, tuomitsevilta ja ylhäisiltä? Sellaisen Kuninkaan kasvoilta, jonka eteen ei haluakaan mennä?

”Jeesus Kristus on sama, eilen, tänään ja ikuisesti.” (Hepr. 13:8) Raamatun sana vakuuttaa, että Jeesus on rakkaudessaan pysyvä ja muuttumaton. Herran saapumisen odotus ei kristitylle ole pelon ja ahdistuksen aikaa vaan ilon ja rakkauden odottamisen aikaa. Usko siis, että Jeesuksen kasvot ovat samat eilen, tänään ja ikuisesti.

Avaja porttis, ovesi, käy Herraas vastaan nöyrästi,
kun itse taivaan kuningas sun tahtoo olla vierahas.
Suo ilovirtes kaikua, on siitä riemu taivaassa.
Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen! (Vk 2)

– Sari Timonen, Jalasjärven kappeliseurakunnan seurakuntapastori