Mark. 11 kertoo siitä, kuinka Jeesus saapui Jerusalemiin nöyränä ja hiljaisena, ratsastaen aasin varsalla. Kansanjoukko levitti tielle vaatteitaan ja pelloilta poimimiaan lehviä ja ottivat hänet riemuiten vastaan huutaen: ”Hoosianna”, Herra auta, pelasta! Odotettu vapauttaja oli tullut!

Uusi kirkkovuosi alkaa ja siirrymme adventin aikaan, odotuksen ja tulemisen aikaan. Sytytämme ensimmäisen adventtikynttilän ja laulamme virrestä 13: ”Nyt sytytämme kynttilän se liekkiin leimahtaa. Me odotamme Jeesusta seimessä nukkuvaa”.
Jeesus Jumalan Poika syntyi ihmiseksi ja tuli tuomaan iankaikkisen valkeuden maailmaan. Hän Valkeuden Herra, on ainut, joka voi antaa sen valon ja ilon, joka ulottuu sydämeen saakka.
Jesaja 9: 1 ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden, jotka asuvat kuolemanvarjon maassa, niille loistaa valkeus.” Tähän vuodenaikaan meitä lohduttaa valosta puhuminen, koska elämme juuri vuoden pimeintä aikaa ja kaipaamme valoa ympärillemme.

Tuo Jesajan kuvaama pimeys tarkoittaa juuri sitä maailman pimeyttä, jossa kansa eli silloin ja elää tänäkin päivänä. Tuntuu siltä, että meidän aikakauteen tuo pimeyden valta on iskenyt kovin ottein. Ihmisten silmät ja sydämet ovat sokeutuneet Jumalan Sanan totuudelta ja arvovallalta.
Kuitenkin Jumalan voima rakkaassa Pojassaan Jeesuksessa on voima yli kaiken pimeyden ja pahuuden. Hän on voittaja jo nyt. Se päivä on tulossa, jolloin kaikki kansat tulevat näkemään Jeesuksen valtasuuruuden ja joutuvat polvistumaan Hänen edessään. Jumalan suuri armo ja rakkaus tuli luoksemme Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesus lähetti meille Pyhän Hengen, joka ohjaa meitä tuntemaan Jumalan Sanan totuuden. Jeesus, syntisten pelastaja saapui meitä jokaista varten. Kaikukoon tänäkin adventtina riemullisesti Hoosianna!

Meillä on vielä tämä päivä ja tämä hetki, huomisesta emme tiedä. Jätetään elämämme Jeesuksen hoitoon. Haluathan vielä rukoilla omin sanoin tai kanssani näin: ”Jeesus pelastaja, tule elämäni Herraksi”! 

Tule Herra Jeesus!

Siunattua adventin aikaa
Raija Peuronen

Joulu on juhla, joka on kuin kauniiseen paperiin kimaltavin nauhoin kääritty lahjapaketti, jonka sisällä on maailman suurin ja kallein lahja. Kaunis paperi ja kimaltava nauha ovat kaikkea sitä, minkä me ajattelemme kuuluvan joulun viettoon. Se on notkuva pöytä jouluruokia ja herkkuja, se on koristeita ja askartelua, joulukortteja ja -valoja, se on joulupukin pussi täynnä lahjoja ja iloinen tunnelma nurkasta nurkkaan siivotussa kodissa.

Kaikki tämä voi toki tuoda joulun tunnelmaa, mutta oikea joulu voi myös hukkua kaikkeen tähän. Joulu tulee keskelle arkea ja elämää, eikä elämä aina mene niin kuin Strömsössä. Yhden rahat eivät riitä notkuvaan joulupöytään tai lahjoihin, toinen ei ehdi askartelemaan ja unohtaa lähettää joulukortit ajoissa, kolmas ei jaksa siivota joka nurkkaa ja kaappia.

Jos keskittyy joulussa vain kauniiseen paperiin ja kimaltavaan nauhaan saattaa unohtaa, että sen sisällä piilee maailman suurin ja kallein lahja. Jumalan poika syntyi ihmiseksi maailmaan ja antoi henkensä meidän puolestamme. Joulu on Jeesuksen syntymäpäiväjuhla, ja hän itse on kaikkein suurin ja kallein lahja, mitä eläissämme voimme saada.

Ensi viikolla joulua vietetään kirkoissa ympäri maailman, ja jouluaaton hartauksiin ja muihin joulun tilaisuuksiin on jokainen lämpimästi tervetullut, vaikka ei tuntisikaan olevansa tarpeeksi valmis. Joulu on valmis, vaikka me emme olisi, sillä Jeesuksessa meillä on kaikki mitä jouluun tarvitsemme. Kaikki muu on paperia ja nauhaa sen ympärillä, kaunista mutta sellaisenaan ylimääräistä.

Mari Saikkonen,
Kurikan ja Jurvan seurakuntapastori

Mitä sinä sait joululahjaksi? Mikä oli sinun paras lahjasi? Näitä kysymyksiä varsinkin lapset ovat varmasti kyselleet joulun jälkeen. Olihan lahjoja mietitty, odotettu ja toivottu jo pitkän aikaa.

Ensi viikonlopun kirkolliset teemat liikkuvat lahjojen ympärillä. Loppiaisen evankeliumi kertoo siitä, kun itämaan tietäjät tulivat tuomaan vastasyntyneelle juutalaisten kuninkaalle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Sunnuntain teemana on kasteen lahja.

Kallein lahja ei välttämättä ollut arvokkain lahja. Ihminen voi olla rikas omistamatta juuri mitään. Rikkaus voi olla koti, hyviä ystäviä, terveyttä tai elämänkokemusta. Siionin kanteleen laulussa 108 sanotaan: ”En voi rikkaammaksi tulla, kaikki Kristuksessa on. Taivas aarteineen on mulla, kun sain Herran suosion. Kaste antoi Kristuksen sekä lapsen oikeuden.”

Taivas aarteineen, ei mikään pieni määrä rikkautta! Oletko itse pitänyt kastettasi näin suurena aarteena? Lapsen oikeudella ja Jeesuksen lunastustyöllä saat kerran olla osallinen taivaan aarteista. Tästä sanomasta Jeesus kehotti kertomaan muillekin: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” (Matt.28:19) Loppiainen muistuttaa kirkon lähetystehtävästä. Joulun sanoma kuuluu kaikille.

Rukoilemme: Jumala, kiitos kasteen lahjasta! Kosketa meitä ja lähetä meidät maailmaan jakamaan rakkautesi lahjoja.

– Anne Valtonen, Diakoniatyöntekijä-lähetyssihteeri

Moni isä kokee jouluna riittämättömyyttä. Niin minäkin. Jouluun ladataan paljon odotuksia, ja oman osuuden tekeminen ja toisten toiveiden täyttäminen voi joskus tuntua mahdottomalta. Moni isä jättäytyykin hieman syrjään joulun vietossa, turhaan. Ehkä ensimmäisen joulun isähahmon, Joosefin, esimerkki havahduttaa meidät iskät näkemään joulussa uusia puolia.

Jouluevankeliumissa Joosefille on ensisilmäyksellä tarjottu vain sivurooli. Joosef jää myös mielessämme syrjään. Uskommehan Jeesuksen isän olevan itse Jumala. Nämä ajatukset eivät tee täyttä oikeutusta Raamatun kertomuksille. Joosefilla oli tärkeä osa. Juuri Joosef nimittäin kuului Daavidin sukukuntaan. Ilman Joosefia Jeesusta ei oltaisi koskaan voitu nimittää Daavidin pojaksi. Joosef oli Jeesuksen isä – inhimilliseltä puolelta katsottuna.

Daavidin sukukuntaan kuuluminen sai Joosefin lähtemään kaukaa Galileasta Betlehemiin. Joosef olikin tässä tunnollinen. Edes kihlatun raskaus ei estänyt häntä lähtemästä. Hän ei antanut minkään tulla velvollisuutensa eteen. Joosef oli myös hienotunteinen. Raamattu kuvaa kuinka hän oli aikonut purkaa kihlauksen kaikessa hiljaisuudessa, eihän lapsi ollut hänen. Uni muutti hänen käsityksensä. Poika olisi hänen vastuullaan, ja saisi nimekseen Jeesus. Epäilemättä tallin saattaminen väliaikaiseksi kodiksi lankesi Joosefin, rakentajan harteille. Myöhemmin hän opettaisi pojalleenkin oman ammattinsa. Tämän kaiken hän teki tekemättä itsestään suurta numeroa.

Osaisinpa olla kuin Joosef. Hän on oiva esikuva jokaiselle iskälle. Esikuva vastuun kantamisesta ja perheen laittamisesta ykköseksi. Esikuva hienotunteisesta suhtautumisesta puolisoon. Esikuva omistautumisesta lapsille. Joulu on koko perheen juhla. Jokaisella on oma tehtävänsä. Tämä joulu voi olla myös iskän joulu. Ehkä kuusen haku, saunan lämmittäminen ja joulupukkiasioiden hoitaminen voikin olla yllättävän tärkeää.

– Jani Latva-Nikkola, Jalasjärven aluekappalainen

Joulu on rauhan juhla. Erityisesti joulun aikaan tuntuu tärkeältä julistaa rauhaa ihmisten välille. Jouluevankeliumin teksti Luukkaan evankeliumin toisessa luvussa, jakeissa 1-20, tuo mieliimme jälleen nuo ensimmäisen joulun tapahtumat ja Jeesuksen syntymän ilon. Joulun sanoma, Jumalan Pojan syntymä, on suurin joulun lahjoista. Jeesuksen kautta me saamme armon ja rauhan Jumalan kanssa.

Joka vuosi joulu tulee erilaiseen tilanteeseen meidän omassa elämässämme. Joskus on paljonkin eroa siihen, millaisia edelliset joulut ovat olleet. Me tämän päivän ihmiset elämme omaa arkeamme kuka minkäkin aherruksen tai touhun keskellä, kuten jouluevankeliumin paimenet, arkisen työn ahertajat. Tai ehkä odotamme joulua mielessämme huolia tai levottomuutta.

Enkelin viesti on yhtä selkeä meille kuin se oli silloin paimenille Betlehemin kedolla: Älkää pelätkö! Teille on syntynyt Vapahtaja! Hän on Kristus, Herra!

Meidän ei tarvitse pelätä. Meillä on Puolustaja, meillä on Vapahtaja. Meillä on Jeesus.

Jeesuksen syntymän aikaan oli myös levottomuutta, tungosta, kiirettä ja tohinaa, eivätkä Joosef ja Maria löytäneet vapaata majapaikkaa. Jumalan Poika syntyi keskelle meluisaa maailmaa, tuoden toivon ja valon maailman pimeyteen. Sama pätee yhä tänäkin jouluna. Kiireen ja tohinan keskelle, mielemme ja maailmamme levottomuuteen saapuu Jeesus Kristus. Hän toivoo saavansa sijaa sydämissämme.

Jeesus lupaa meille Raamatussa: Minä annan teille rauhan. Me saamme pyytää tänäänkin sitä, että Herra, anna meille jokaiselle sinun rauhasi sydämeen. Se on se todellinen joulun rauha. Sydämen joulu.

– Mervi Laasanen, diakoniatyöntekijä

Virsi 7
1. Valmistu, Herran kansa,
nyt vastaanottamaan,
kun saapuu taivaastansa
kuningas päälle maan.
On hänet maailmaan
valkeudeksi suonut,
Vapahtajaksi tuonut
Jumala armossaan.

2. Suurelle vieraallenne
nyt tietä raivatkaa
ja portit sydäntenne
hänelle aukaiskaa.
Tie tehkää suoraksi.
Te laaksot, kohotkaatte,
te vuoret, vaipukaatte
aukeiksi, sileiksi.

3. Nöyryyttä, hiljaisuutta
Jumala rakastaa,
ei kärsi kopeutta,
ylpeitä vastustaa.
Kun sydän haluinen
Herraansa odottaapi,
se tietä valmistaapi
tulolle Jeesuksen.

4. Oi Jeesus, armon tuoja,
nyt sydän avaja,
ja uuden mielen luoja,
tie itse valmista.
Voi, jospa minäkin
huoneesi olla voisin,
niin kiitokseni toisin
sinulle, armoisin.

Säk. 1–3 Valentin Thilo nuorempi 1642, säk. 4 saksalainen 1657. Suom. Elias Lönnrot 1874.

Siunattua joulun odotusta.

– Hanne Leino

Ylläoleva otsikko on latinaa ja tarkoittaa ”Herran saapumista”. Siitä johtuu suomen kieleen vakiintunut sana adventti: aika, jota parhaillaan vietetään. Herran saapumista siis odotetaan, joulua odotetaan. Adventin kahden ensimmäisen sunnuntain aiheissa Jeesusta kuvataan toisistaan poikkeavalla tavalla. Ensimmäinen adventti julistaa nöyrää, aasilla ratsastavaa kuningasta, jota ilolla ja Hoosiannaa laulaen tervehditään. Toisena adventtisunnuntaina kohdataan toisenlaisen Jeesus: Kuningas, joka aikojen lopulla tulee kaikessa kunniassaan.

Jerusalemiin ratsastava, pian viimeisen aterian opetuslastensa kanssa nauttiva, vangittava ja syyttömänä ristiin naulittava Jeesus, on kasvoiltaan tutumpi. Lempeä, laupias, armahtava. Kasvot täynnä rakkautta ja anteeksiantoa. Jälkimmäisen, kunnian Kuninkaan, kasvot eivät ole tutut. Raamattu kuvailee edessä seisovaa Jeesusta ainoaksi lainsäätäjäksi ja oikeudenmukaiseksi tuomariksi, jolla on valta pelastaa ja valta tuomita kadotukseen. Onko niin, että kasvot alkavat näyttää pelottavilta, tuomitsevilta ja ylhäisiltä? Sellaisen Kuninkaan kasvoilta, jonka eteen ei haluakaan mennä?

”Jeesus Kristus on sama, eilen, tänään ja ikuisesti.” (Hepr. 13:8) Raamatun sana vakuuttaa, että Jeesus on rakkaudessaan pysyvä ja muuttumaton. Herran saapumisen odotus ei kristitylle ole pelon ja ahdistuksen aikaa vaan ilon ja rakkauden odottamisen aikaa. Usko siis, että Jeesuksen kasvot ovat samat eilen, tänään ja ikuisesti.

Avaja porttis, ovesi, käy Herraas vastaan nöyrästi,
kun itse taivaan kuningas sun tahtoo olla vierahas.
Suo ilovirtes kaikua, on siitä riemu taivaassa.
Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen! (Vk 2)

– Sari Timonen, Jalasjärven kappeliseurakunnan seurakuntapastori