Olet ehkä joskus kuullut sanan armolahja. Sillä tarkoitetaan Pyhän Hengen lahjaa Jumalalta ihmiselle.  Näitä lahjoja on paljon ja osa niistä on sen luonteisia, että ne tuntuvan lähes ihmeeltä. Paavali kuvailee Raamatussa näin: ”Yhden ja saman hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta.” (1.Kor.12)

Eikö kuulostakin ihmeelliseltä? Tällaista meille luvataan Raamatussa, meille tavallisille kristityille, seurakunnan jäsenille. Onko sinulla lahja Jumalalta? Osaatko rohkaista toisia? Osaatko katsoa toista lempeästi ja korottaen? Osaatko puheellasi neuvoa ja opastaa toista?

Huomasit ehkä, että lahjan pääkäyttäjä et kuitenkaan ole sinä itse, vaan se on joku toinen ihminen. Jumala kutsuu näillä lahjoilla palvelemaan toisia ihmisiä, palvelemaan seurakuntaa. Mutta hän todellakin kutsuu meitä tavallisia ihmisiä. Pyhän Hengen lahjaa voi rukoilla, jos haluaa palvella toisia. Sen mukana tulee kuitenkin suuri vastuu. Siltä, jolla on, vaaditaan paljon. Lahjan saajan täytyy käyttää sitä yhteiseksi hyväksi ja rakkaudella. Tärkein Hengen lahja, jota Paavali soisi meidän kaikkien ennen muuta tavoittelevan, on rakkaus. Kun ihmisen sydämessä on Kristuksen rakkautta, hän on valmis palvelemaan muita. ”Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa ja tieto käy turhaksi.” (1.Kor.13)

Marja Palo
pastori
Kurikan alueseurakunta

 

Juuri näinä päivinä sosiaalisessa mediassa jaetaan kuvia kukista, pensaista, puista ja toinen toistaan kauniimmista maisemista. Ihmiset haluavat jakaa toisilleen kauneutta, iloa ja luonnon rauhaa. Luonto pursuaa elämää ja me ihastelemme sen vihreyttä ja luonnon kauneutta. Nautimme lämmöstä ja kesästä, joka vihdoin tuli! Pitkä ja rajoitettu elämä kevään aikana alkoi jo tuntua ankealta. Nyt kesän myötä puhaltavat uudet, vähän vapaammat tuulet! Saamme olla iloisia ja kiitollisia Luojallemme kauniista maastamme; juuri Hänen kättensä töitä me saamme katsella.

Elämää pursuaa myös nuorissa. Rippikoulua pidetään seurakunnassamme suurelta osin etänä tänä kesänä. Istumme sekä ohjaajat että nuoret tietokoneittemme ääressä ja kommunikoimme sen kautta. Alun hämmennyksen jälkeen voimme todeta, että onnistuu se näinkin; olemme kristinuskon ydinasioitten äärellä intensiivisesti. Vapaa-aikaakin jää kesästä nauttimiseen. Nuoret ovat osallistuneet etärippikouluun aktiivisesti. Jokainen heistä on yksilö, erilainen kuin muut. Jokainen on ainutlaatuinen ja tärkeä. He ovat rakkaita, paitsi perheenjäsenilleen, myös Taivaan Isälle. Niin kuin jokainen ihminen. Myös jokaisessa ihmisessä voimme katsella Jumalan kätten töitä. Erityisesti saamme olla kiitollisia ja iloita jokaisesta lapsesta ja nuoresta.

Ihmisen tehtävänä on suojella ja varjella elämää, ei vain luonnossa, vaan myös toisissa ihmisissä, ja juuri nyt erityisesti lapsissa ja nuorissa. Kaikessa elävässä näkyy Jumalan käden jälki.
Rukous: Jeesus Kristus, elämän lähde. Sytytä meissä rakkaus koko luomakuntaa kohtaan. Auta meitä kunnioittamaan ja varjelemaan elämää kaikessa, mitä teemme.
 
Aija Niemelä
aluekappalainen

Kurikan alueseurakunta

”Jumala on vain kirkon huijausta alistaa ihmisiä! Vaadin ihmetekoja, jotta voisin uskoa Jumalaan! Minä vaadin viisautta, tieteellistä totuutta, että voisin uskoa Jumalaan!”  Paavali kirjoittaa kirjeessään korinttilaisille, että juutalaiset vaativat ihmetekoja ja kreikkalaiset taas etsivät viisautta. Tältä osin ei maailma siis paljon ole muuttunut kahdessa vuosituhannessa. Paavali jatkaa: ”Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus.” 

Moni hylkää Jumalan omien ennakkoluulojensa takia tai siksi, että ajattelee jumalauskon olevan vanhanaikaista tai ettei Jumala vastaa omia odotuksia siitä millainen Jumalan tulisi olla. Syitä ja selityksiä löytyy monia Jumalan hyllytykselle ja syrjään laittamiselle.

Miten voisin löytää Jumalan, jos en saa nähdäkseni ihmetekoja tai tiedekään ei pysty todistamaan Jumalan olemassaoloa ja uskon kirkonkin huijaavan vallanhimossaan? Vinkkini on, etsi Jumalaa Raamatusta. Perehtyessäsi Uuden Testamentin sanomaan Jeesuksesta Kristuksesta, Jumala lahjoittaa Jeesuksen Kristuksen tuntemisen. Joku saattaa nyt tähän sanoa, että Raamattu on paksu, tylsä ja vaikeaselkoinekin luettavaksi. Totta, toisinpaikoin. Vähän täytynee nähdä vaivaakin saavuttaakseen jotakin. Lue yksi kirja kerrallaan tai vain luku kerrallaan. Viikoittain on myös mahdollisuus osallistua jumalanpalveluksiin, jossa joka kerta saarnassa avataan ja tulkitaan Raamattua ”tämän päivän kielelle”. Samalla pääset kokemaan todeksi rukouksen ja yhteisöllisyyden kannattelevan voiman. Ai, niin, mutta siinähän kirkko pääsee huijaamaan.

Jeesus sanoi: ”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.” Tähän turvautuen, kun lähtee matkalle etsimään Jumalaa, niin varmasti löytää etsimänsä. Jokainen ajallaan ja omalla tavallaan. Jumala ei hylkää ketään, joka hänen luoksensa tulee.

Rukous: Jumala, Taivaallinen Isä anna minulle rohkeutta kääntyä sinun puoleesi ja halua löytää yhteys sinuun Jeesuksessa Kristuksessa. Aamen.

Annaliisa Liinamaa
Jurvan kappeliseurakunnan
nuorisotyönohjaaja

Vuosikymmeniä sitten keskustelin erään miehen kanssa, joka väitti, ettei hän ole tehnyt yhtään syntiä. Hän on aina ollut kaikille hyvä, tehnyt työnsä tunnollisesti, ollut rehellinen ja onpa tullut autettua hädänalaisiakin. Lisäksi hän kertoi että hän osaa lähes kaikki virret ulkoa. Pitkän keskustelun jälkeen mainitsin hänelle, että väärät ajatuksetkin ovat syntiä ja vastoin Jumalan tahtoa.
Silloin hän tajusi, ettei hän aivan puhdas pulmunen ollutkaan.

Monesti ajatellaan, että suuret rikokset kuten murha, pankkiryöstö tai suuri kavallus ovat syntiä. Kuitenkin Jumalan sanan mukaan me rikomme joka päivä Jumalan pyhän lain väärin ajatuksin, sanoin, teoin, asentein ja laiminlyönnein. Ymmärrämme, että kukaan meistä ei voi kerskua hyvällä elämällään pyhän Jumalan edessä. Paavali kirjoittaa kirjeessään roomalaisille: ”Kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoataan.” (Rm.3:12)

Kuningas Daavid joutui tutkimaan itseään, kun profeetta Naatan avasi hänen silmänsä näkemään väärän teon. Kuningas oli ottanut vaimokseen toisen miehen vaimon, Batseban, ja  tapattanut taistelussa hänen miehensä Uurian. Daavid nöyrtyi  ja katui syntiään Jumalan edessä: ”Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden, pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rkoksestani, puhdista minut synnistäni...Sinua ainoaa vastaan olen syntiä tehnyt, olen tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi.” (Ps.51:3-4,6)

Elämänilo oli kadonnut ja syyllisyys painoi kuningasta: ”Anna minun kuulla iloa ja riemua. Anna minulle jälleen pelastuksesi ilo ja tue minua alttiuden hengellä.” (Ps.51:10,14) Jumala kuuli Daavidin rukouksen ja armahti häntä, sillä ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.” (2.Piet.5:5)

Kerran vastaani tuli talvisella iltalenkillä potkukelkkaileva mies, joka oli hieman päihtynyt. Jo kaukaa kuulin illan hämyssä hänen huutavan lausetta, joka on tässä Daavidin katumuspsalmissa: ”Jumala, luo minuun puhdas sydän, ja anna minulle uusi, vahva henki.” (Ps.51:12) En tiedä, mikä oli miehen avunhuudon aiheuttanut, mutta minun oli saman tie hiljaa rukoiltava tuon miehen puolesta.

Kun synti jää tunnustamatta, se alkaa jäytää voimiamme ja elämän ilo väistyy. Siksi on tärkeätä toimia Sananlaskujen kirjan viisaiden ohjeisen mukaan:  ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.” (Snl.28:13)

Heikki Koskela

Suru ja ilo, omahyväisyys ja vaatimattomuus ja moni muu henkinen viritys välittyvät meistä. Me tulkitsemme toisiamme, ja niin syntyvät ystävyydet, kaihtamiset ja lähentymiset. Vanhastaan havainnot on tiivistetty hyväntahtoiseksi viisaudeksi: "Kullakin on oma risukimppu kainalossaan."  Itsensä tuntien on laulettu: "Taaskin on niin paha olla, jotta syrämmessä veri kiehuu".  

Vanhan testamentin Sananlaskujen mukaan kaulamme ympärille on ripustettu kuin näkyvä kyltti, joka ohjaa tekemisiämme ja sanomisiamme. Näkymättömässä, "sydämen taulussa", on lisää tekstiä (Sananl. 3:3-8). Ensi sunnuntaina Jumalan sanassa näytetään kyltti: "Älä unohda uskollisuutta."

Onpa epämuodikas kehotus!  Vai onko sittenkään?  Muistatko, kuinka sattui ystävyyden rikkoutuminen, aviouskottomuus tai selän kääntäminen?      

Vuosikymmeniä sitten: Vihkipari oli edennyt toimituksen jälkeen kirkon edustalle onniteltavaksi. Sitten taksi lähti viemään heitä pois. Auton takaikkuna avautui, ja vihkiraamattu lensi katuviereen. Mitä kylttiä tämä aviopari on mahtanut kantaa kaulassaan kuluneet vuosikymmenet?  Maailmassa on miljoonittain ihmisiä, jotka kilpaillen tavoittelisivat Raamattua, jos sen saaminen olisi mahdollista.
Kristittyjä painostetaan ja tapetaan nykyisin monilla maailman alueilla. Kaikkia toisella tavalla ajattelevia poljetaan, mutta erityisesti myös kristittyjä. Media puhuu vain vähän tämän ajan kristittyjen vainoista. Suomessa ja lännessä kristityt ovat tähän asti säästyneet ulkonaiselta pahalta. Meidän koetuksemme on vetäytyminen ja vaikeneminen.  

Aioimme sanoa, mutta olimmekin hiljaa. Kiusaannuimme, mutta annoimme asian mennä. Aprikoimme, että uskon ja Jumalan aika on varmaan jo mennyt. Ei, vaan se on nyt ja edessäpäin. Kun Jumalaa pilkataan ja Jeesusta halveksitaan, Jumalan sana rohkaisee: "Älä unohda uskollisuutta." 

Johanneksen Ilmestyskirja tarjoaa näyn maailman menon loppuratkaisusta. Kristus tulee voittajana istuen valkoisen hevosen selässä. Hänen kyltissään lukee "Uskollinen". Hänen sydämensä tauluun on kirjoitettu "Totuudellinen" (Ilm. 19:11).  Se muuttuvien muotien vallasta. Jumalan uskollisuus ja uskollisuus Jumalalle voittavat.

Jorma Laulaja

Raamatun lukeminen on vaikeaa. Siinä on toki kohtia, joille on helppo nyökytellä ja jotka voi ajatella ymmärtävänsä. Sitten on paljon sellaista, joka tuntuu vähemmän tärkeältä ja on helppoa jopa kokonaan ohittaa omaan ajattelukykyynsä vedoten. Lisäksi on sellaisia kohtia, joita ei ymmärrä alkuunkaan ja jotka tuntuvat jopa aivan vääriltä ja herättävät kysymyksiä siitä, miksi ihmeessä Jumala olisi halunnut pyhään kirjaansa mokomaa sisältöä. Mutta jos pysähtyy rehellisesti pohtimaan sitä, että rakentelee Raamatun teksteistä tällaisia tulkinnallisia karsinoita, huomaa sen olevan vailla perusteltua pohjaa: millä perusteella olisin pätevä sanomaan, mikä pyhäksi uskomassani kirjassa on tärkeämpää kuin mikä tahansa toinen kohta?

Lukemattomat raamatuntutkijat ovat selvitelleet tekstien ajallisia ja sisällöllisiä kerroksia ja olleet vielä lukemattomammista asioista keskenään erimielisiä. Yksiselitteistä apua ei löydy myöskään siitä suunnasta, että alkaisin itse tutkia Raamattua tieteen keinoin. Jos tutkijoista ei ole siihen, miten itse voisin osata suhtautua niin vaikeaan kirjaan yhtään mitenkään?

C.S. Lewis kiinnitti joskus huomionsa siihen, ettei Raamatun tekstejä ole tarkoitettukaan revittäväksi jae jakeelta, heiteltäväksi milloin minkäkin oman ajatuksen tueksi tai toisen vastustukseksi. Raamattu on tarkoitettu tieksi Jeesuksen luo, ja vastaanotettavaksi jollain tapaa kokonaisuutena. Kuinka pääsikin unohtumaan, että Raamattu on paljon enemmän kuin kiehtova historiallinen kirjoituskokoelma tai viisaiden eettisten ohjeiden opas. Kristityt pitävät Raamattua merkittävänä näiden seikkojen sijaan siitä yksinkertaisesta syystä, että Jumala on luvannut puhua siinä. Mitäpä jos voisin antaa itselleni luvan kuunnella tuota puhetta - ihan vain alkamalla lukea?

Kaisa Alaranta

Matteus 28:16-20. Tämä raamatunkohta sisältää Jeesuksen antaman lähetyskäskyn, joka annettiin opetuslapsille Galileassa olevalla vuorella. Vuoren nimeä ei tarkalleen sanota. Galilea on hyvin vuorista seutua.

Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen tyhjää hautaa katsomassa käyneet naiset saivat haudalla olleelta enkeliltä ohjeen sanoa opetuslapsille, että: ”Menkää Galileassa olevalle vuorelle, tapaatte Jeesuksen siellä.”

Ristillä ollessaan Jumalan poika tunsi itsensä Isän hylkäämäksi, mutta kuolleista ylösnouseminen todistaa, että näin ei tapahtunut. Salattu Jumala tuli tänne ihmisenä Jeesuksen hahmossa. Hän toi opetuksellaan ja esimerkeillään tiedoksi, miten tulisi oikein elää ja toimia.

Jumalan kätkeytyminen on ihmiselle vaikea asia. Tiedekin pyrkii tutkimaan, mistä elämä ja tämä ympäröivä maailma on todella saanut alkunsa? Tutkitaan atomeistakin pienempiä osasia ja silti nousee uusia mysteereitä vastaan. Katsotaan kauas avaruuteen ja aina vain suurempia massiivisia kohteita ilmestyy linssien eteen. Seuraavina vuosina lähetetään lisää tehokkaampia kaukoputkia avaruuteen, eikä näköpiirissä näy mitään loppua, eikä rajaa. Mitä enemmän maailmankuva laajentuu tai pienenee, sitä vähäisemmäksi maapallo ihmisineen kalpenee!

Martti Luther on sanonut: Jokaisella on Jumalansa, jokainen turvaa johonkin. Siihen uskotaan ja se koetaan totuudeksi, jonka yli ei kävellä!

Vanhassa Testamentissa Job painoskeli Jumalakysymyksien kanssa, menetettyään kaiken omaisuutensa ja saaden sairauksia vaivoikseen. Menetti kaiken lisäksi perheensäkin. Jobin kirja on hyvä esimerkki salatusta Jumalasta.

Vielä lopuksi Ilmestyskirjan luku 1 jae 8 : ”Minä olen A ja O, alku ja loppu, sanoo Herra Jumala, Hän, joka on, joka oli ja joka on tuleva, Kaikkivaltias.”
 
Veli Oja-Kaukola

Uuden vuoden koittaessa monet lehdet pursuavat ohjeita, kuinka on taas aika tehdä elämäntaparemontti. On laihdutusvinkkejä, terveellisemmän elämäntavan vinkkejä ja ohjeita kuntoiluun. Nämä kun kaikki omaksuu, niin on varmasti elämänsä kunnossa.

Kevät onkin monilla ihmisillä myös masennuksen aikaa. Näiden monien paineiden keskellä itsensä tuntee helposti riittämättömäksi ja epäonnistuneeksi. Maailma ei piittaa epäonnistujista vaan varmasti löytyy joku, joka onnistui paremmin ja loistaa kauniimmin.

Raamattu kertoo meille toisenlaista viestiä.

”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta.” (Ef. 2:8–9)

Kristitty on armahdettu syntinen, joka on kutsuttu armolliseen elämäntapaan rakastamaan lähimmäisiään niin kuin itseään ja Jumalaa yli kaiken. Armollinen elämäntapa on terveellinen elämäntapa: se kasvattaa iloa, lempeyttä, kärsivällisyyttä ja rakkautta toisia kohtaan, mutta myös itseä kohtaan. Minun ei tarvitse tehdä mitään ansaitakseni Jumalan hyväksynnän. Jumalan armo on Ansaitsematonta Rakkautta Minun Osakseni, juuri sellaisena kuin olen. Kristuksellakin on meille siis viesti uuden vuoden alkuun ja ihan jokaiselle päivälle: ”Haluatko elämäsi kuntoon? Katso siis minuun, koska vapauteen olen sinut vapauttanut.”

Kun käännän katseeni pois itsestäni kohti Kristusta, saan uskoa armon lahjan olevan todellisuutta arjessani joka päivä.

Siunattua vuotta 2018!

– Marja Palo, Kurikan seurakunta

¨Jeesus kutsuu meitä kaikkia ensi pyhän evankeliumissa julistamalla: ”Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” Me olemme päässeet Jeesuksen opetuslapsiksi ja Jumalan lapsiksi jo pyhässä kasteessa. Näin me olemme hyvässä hoivassa Jumalan omina. Mutta valitettavasti me emme aina kulje Jumalan tahdon teitä, vaan usein käy niin, että Jumalan tahdon sijasta toteutamme omaa tahtoamme. Siksi Jeesus pyytää meitä takaisin Jumalan tahdon mukaiselle tielle. Kerran saatu kaste ja siihen liittyvät lupaukset pysyvät aina voimassa. Sen vuoksi Jumala rohkaisee meitä hänen lapsikseen kastettuja joka päivä luottamaan kasteen armoon.

Jumalan lapsen elämään kuuluu tärkeänä osana se, että me kyselemme taivaallisen Isämme tahtoa elämässämme. Jumalan tahdosta me saamme tietää erityisesti Pyhästä Raamatusta. Kun me sitten Jumalan tahtoa kyselemme, voimme huomata, ettei meistä ole hänen pyhän tahtonsa täyttäjiksi täydellisesti. Jokainen meistä on Jumalan edessä syntinen ihminen. Mutta Jumala ei tahdo syntisen kuolemaa, vaan hän tahtoo pelastaa meistä jokaisen. Juuri siksi hän antoi Poikansa Jeesuksen syntyä Betlehemin seimeen ja sen vuoksi Jeesus kärsi ja kuoli ristillä, että meillä olisi tie avoinna taivaan kotiin.

Tänäänkin Jumala kutsuu meitä Poikansa ristin ääreen. Meitä kehotetaan kuulemaan hyvä sanoma, katumaan syntejämme ja uskomaan ne anteeksi Jeesuksen viattoman veren tähden. Silloin meillä on lupaus ja toivo iankaikkisesta elämästä. Samoin meitä kutsutaan olemaan toinen toistamme varten. Taivaallisen Isämme lapsina meidän tehtävämme on heijastaa hänen rakkautensa valoa toinen toisemme elämään. Meidän tehtävämme on elää tätä kristityn osaa todeksi sekä perheissämme että laajemmin ihmisten parissa. Eikä meidän tarvitse toteuttaa kristityn kutsumustamme oman voimamme varassa, vaan Jeesus elää ja vaikuttaa tänäänkin seurakuntansa keskellä.

Jeesus Kristus on Hyvä Paimen, joka ei koskaan hylkää meitä. Hän hoitaa, kantaa ja kerran hän johdattaa taivaan kotiin. Jeesus julistaa: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!”

– Tapani Virkkala, Jalasjärven seurakuntapastori

Tämän sunnuntain teema luterilaisessa kirkossa on ”usko ja epäusko”.

Johanneksen evankeliumin tekstissä (Joh:24–38) Jeesuksen parantama syntymäsokea joutuu fariseuksien kuulustelemaksi.  Fariseukset epäilivät miehen kertomusta ja sitä, että oliko Jeesus todella Jumalan poika, toimiko hän Jumalan nimissä.

Miehen vakuuttelut siitä, että Jeesus on Jumalan poika, eivät vakuuttaneet fariseuksia uskomaan miehen kertomusta näkönsä saamisesta. Nämä sanoivat: ”Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies ja sinä rupeat opettamaan meitä!”  He ajavat miehen ulos. He jäävät epäuskoon.

Mies kohtaa myöhemmin Jeesuksen ja Jeesus kysyy häneltä: ”Uskotko sinä Ihmisen poikaan?” Mies kysyy:” Herra kuka hän on, sano, jotta voisin uskoa”. Jeesus sanoo: ”Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.” ”Minä uskon Herra”, mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä.

Tunnustautuminen Jumalaan uskovaksi on jotain, jossa tunnustamme oman pienuutemme ja samalla toteamme, että Jumala on meitä suurempi ja voimakkaampi. Samalla tunnustamme uskovamme, johonkin, jota emme näe, jota emme kuule ja jota emme voi kokea aisteillamme

Anna-Mari Kaskisen sanoin: Rakas Jumala. Olemme kaikessa riippuvaisia sinusta. Meillä ei olisi uskoa sinapinsiemenenkään vertaa, jos sinä et sitä meille antaisi. Vahvista uskoamme. Anna meille rohkeutta heittäytyä sinun varaasi ja luottaa, että sinä pidät meistä huolen. Anna uskon auttaa meitä palvelemaan rakkaudella ja kekseliäästi myös toisia.

 – Tuula Linjala