Onkohan millään viikolla niin monta merkitystä, tai ilmaisua kuin juuri tällä kuluvalla viikolla on. Hiljainen viikko, piinaviikko, kärsimysviikko, pääsiäisviikko. Ortodoksit kutsuvat sitä myös suureksi viikoksi.

Viikko sijoittuu meillä aina kevääseen, maalis-huhtikuuhun, riippuen pääsiäisen ajankohdasta.

Väreillä on myös suuri merkitys kirkkovuodessa. Hiljaisen viikon väri on violetti. Katumuksen ja odotuksen väri - paastonajan väri.

Ehkä violetti väri viittaa jotenkin myös kärsimykseen. Me seuraamme Jeesusta hänen kärsimystiellänsä juuri tällä viikolla. Raamatun tekstit ovat tummia, väkeviä ja puhuttelevia. Ne kertovat kärsimyksestä, tuskasta, tuomiosta ja kuolemasta.

Pitkäperjantaina väri muuttuu mustaksi. Musta väri hiljentää ja vakavoittaa. Se kuvaa myös arvokkuutta ja pyhyyttä. Viimevuosina on tavaksi tullut kiirastorstain messun päätteeksi riisua alttari violetista väristä ja pukea se mustaan. Kaikki kynttilät sammutetaan.

Urutkin vaikenevat. "Käy yrttitarhasta polku", lauletaan hämärässä kirkossa. Mieleen painuvaa ja koskettavaa.

Pääsiäisaamun koittaessa värikin vaihtuu valkoiseksi. Se on ilon, riemun ja kiitoksen väri. Sanotaan, että aurinkokin tanssii pääsiäisenä. Pääsiäisajan kukat, valkoiset ja keltaiset narsissit juhlistavat ilosanomaa. Maalatut kananmunat kuuluvat pääsiäisen ruokapöytään. Muna on uuden elämän synboli. Se kätkee sisälleen aina uutta elämää ja uutta toivoa.

Kumpa voisimme elää tämän pääsiäisuskon todeksi arkipäivässä, kodin elämässä, työpaikalla ja kaikkialla. Se on iloista uskoa ja sen toivoisi olevan meidän kaikkien sydämissä.

Aurinkomme ylös nousi, paistaa voitto vuorella
lämmin valo sieltä loistaa, surut, murheet hajottaa.
Kokoon tulkaa taivaan linnut suvi-ilmaan puhtaaseen.
Visertäkää, pienet leivot, viinipuussa tuoreessa.
(Vk 105)

– Kaija Ala-Risku

”Jerusalen, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla.” (Luuk. 13:34)

Juuri silloin tuli muutamia fariseuksia sanomaan Jeesukselle: "Lähde pois täältä, Herodes aikoo tappaa sinut." Mutta hän vastasi: ”- - Eihän ole mahdollista, että profeetta surmataan muualla kuin Jerusalemissa.” (Luuk. 13:31–33)

Itse olen useamman kerran Jerusalemissa kulkenut Vanhassa kaupungissa Via Dolorosaa, Tuskien tietä, pitkin. Neljätoista kohtaa Via Dolorosa -kadun varrella on merkitty Ristin asemiksi, aina joku kirkkokunta on rakentanut oman pyhän paikkansa kyseiseen kohtaan.

Kun olen katsonut Öljymäen rinteellä olevaa Dominus Flevit, Herra itki, -kappelia, jonka katto on kyyneleen muotoinen, niin se muistuttanut siitä liikuttavasta hetkestä. jolloin Jeesus lausui nuo tekstin alussa mainitut unohtumattomat sanat.

Jerusalemissa jos missä tuntee ja kokee Jeesuksen valtavan rakkauden meitä ihmisiä kohtaan. Hänen kärsimyksensä ja kuolemansa ristillä meidän tähtemme. Puutarhahaudalla kun katsoo Golgatalle, Jeesuksen kärsimys tulee aivan iholle asti.

Hänen kärsimystiensä alkoi Pereasta, jossa hän oleskeli silloin ja ristin varjo ulottui sinne saakka. Sieltä Jeesus lähti kulkemaan viimeistä matkaosuutta, kärsimystietä kohti Jerusalemia.

Käykäämme nyt Jerusalemiin
ja yhdessä paastotkaamme
ja Jeesusta kärsimystiellänsä
nyt nöyrästi seuratkaamme.
 
Käykäämme siis Jerusalemiin,
on ikuinen kirkkaus siellä,
ja luoksensa kerran hän kokoaa ne,
jotka hän tunsi tiellä. (Vk 54:1, 4)

– Asta Vaaranmaa

”Laskee pienen kelkkamäen kukin – ensi näin porras vuosi – porras vuosi nousten ylöspäin. Sitten alkaa alamäki vielä vauhdillansa, kuka luisuu kelkallansa, kuka housuillansa. Joku lipuu lyhemmästi, toinen pitemmälle. Kenen kurjan takamukset kestää – onni hälle! Hyvät laskee kelkoillansa, huonot housuillaan. Tämän kerran, sitten isä noutaa nukkumaan.” (Kullervo Rainio)

Vaikka tämä on laskiaisruno, se voi kertoa myös ihmiselämästä. Elämän mäissä kiivetään ja lasketaan kunnes Isä noutaa nukkumaan.

Laskiaisen jälkeen laskeudutaan paaston aikaan. Lähdemme seuraamaan Jeesusta Jumalan rakkauden uhritielle, josta Jeesus kertoi opetuslapsilleen Joh. 12:25–33. Jeesus sanoi: ”Isä, kirkasta nimesi!" Silloin kuului taivaasta ääni: "Minä olen sen kirkastanut ja kirkastan jälleen." (Joh. 12:28) Opetuslapset saivat kuulla Jeesukselta millainen tulisi olemaan hänen kärsimystiensä ja kuolemansa. Opetuslasten, kuten meidänkin on sitä vaikea ymmärtää.

Paaston aikana on hyvä hiljentyä ja tutkiskella Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa. Samalla muistaa: vain meidän syntiemme tähden kaikki tapahtui, että me sen kautta tulemme armahdetuiksi ja saamme sen kautta iänkaikkisen elämän.

”Siis kiitän kärsimyksistäsi Vapahtajani aina. Viipyä anna lähelläsi, rintaasi vasten paina niin, että öin ja päivinkin veljenä sinut tuntisin ja armon ruhtinaana.” SV 27:6

– Anna Siekkinen