Päivä kirkastuu, sanotaan kun sateen jälkeen selkenee. Asia kirkastuu, kun koetamme ratkaista ongelmaa ja se selviää. Kun ihminen kirkastuu, ainakin Pohjanmaan murteessa se tarkoittaa suuttumista ja kiukkua, ja sen kertomista selkeästi niin äänen painolla, sanoilla ja eleillä. Ei jää epäselväksi, ei näkyvyys, asia kuin suuttumuskaan.

Mutta kun Nasaretin opettajasta tuli esiin Jumalan Poika, edes Hänen lähimmät työtoverinsa eivät ymmärtäneet. He näkivät, mutta eivät ymmärtäneet. Ehkä nämä kolme olivat juuri eniten kirkastumista vailla: Kallio, joka mureni ja kielsi edes tuntemasta Jeesusta, sekä Sebedeuksen pojat, jotka suunnittelivat toimivansa Jeesuksen, Messiaan ja kuninkaan korkeimmissa viroissa. Matteuksen evankeliumissa he pyytävät jotenkin näin; kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolellasi.

Opetuslapset näkivät ja kokivat jotain jota he eivät käsittäneet, jotain mitä he pelkäsivät. Mitäpä sanoo tämä voima joka paljastettiin, tai kuten Raamattu sanoo, kirkastettiin.  Hän sanoi: ” Nouskaa, älkää pelätkö.”

Niin, ehkä juju onkin siinä, että ehdottoman täydellisen Jumalan, ja Hänen Poikansa lähettiläänä ei tarvitse ollakaan itse ehdottoman täydellinen. Täydellinen Jumala sietää epätäydellistä ihmistä, eikä pelkästään siedä, vaan rakastaa. Ja jopa lähettää tämän epätäydellisen edustamaan itseään, lähettilääksi. Se on armoa, jos mikä.

”Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää.”

Juha Lähdesmäki

"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." (Joh. 3:16). Jeesus ristiinnaulittiin ja hän kuoli ristillä meidän ihmisten puolesta. Kolmantena päivänä Jeesus nousi kuolleista. Ylösnousemus vahvistaa, että Jeesus on Jumalan Poika. Pääsiäisen sanoma on kristillisen uskon ydin ja perusta. Voimme luottaa ja turvautua siihen, että Jeesus on kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan sovittanut meidän syntimme.

Me ihmiset olemme monesti epäileväisiä. Emme välttämättä usko asioita todeksi, jos emme näe niitä. Opetuslapset olivat peloissaan ja epäileväisiä Jeesuksen kuoleman jälkeen. He eivät aluksi uskoneet, että Jeesus on todella noussut kuolleista. Jeesus ei kuitenkaan jättänyt heitä yksin. Johanneksen evankeliumissa 21:1–14 Jeesus ilmestyy kolmannen kerran opetuslapsilleen. Tiberiaanjärvellä kalassa olevat opetuslapset eivät aluksi tunnista rannalla heille huutelevaa Jeesusta. Ilo kuitenkin valtaa heidät, kun he tunnistavat Jeesuksen. Jeesus halusi varmasti valaa opetuslapsiin uskoa ja luottamusta.

Opetuslapset olivat ylösnousseen todistajia. Mekin olemme omalla tavallamme ylösnousseen todistajia. Voimme kertoa Jumalan suuresta rakkaudesta eteenpäin. Voimme viedä sanomaa ja uskoa sinne, missä sitä ei ole. Meidän on turvallista olla, koska voimme turvautua Jumalaan.

– Jenni Lyyski, Kurikan alueseurakunnan lähetyssihteeri-nuorisotyöntekijä

”Laskee pienen kelkkamäen kukin – ensi näin porras vuosi – porras vuosi nousten ylöspäin. Sitten alkaa alamäki vielä vauhdillansa, kuka luisuu kelkallansa, kuka housuillansa. Joku lipuu lyhemmästi, toinen pitemmälle. Kenen kurjan takamukset kestää – onni hälle! Hyvät laskee kelkoillansa, huonot housuillaan. Tämän kerran, sitten isä noutaa nukkumaan.” (Kullervo Rainio)

Vaikka tämä on laskiaisruno, se voi kertoa myös ihmiselämästä. Elämän mäissä kiivetään ja lasketaan kunnes Isä noutaa nukkumaan.

Laskiaisen jälkeen laskeudutaan paaston aikaan. Lähdemme seuraamaan Jeesusta Jumalan rakkauden uhritielle, josta Jeesus kertoi opetuslapsilleen Joh. 12:25–33. Jeesus sanoi: ”Isä, kirkasta nimesi!" Silloin kuului taivaasta ääni: "Minä olen sen kirkastanut ja kirkastan jälleen." (Joh. 12:28) Opetuslapset saivat kuulla Jeesukselta millainen tulisi olemaan hänen kärsimystiensä ja kuolemansa. Opetuslasten, kuten meidänkin on sitä vaikea ymmärtää.

Paaston aikana on hyvä hiljentyä ja tutkiskella Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa. Samalla muistaa: vain meidän syntiemme tähden kaikki tapahtui, että me sen kautta tulemme armahdetuiksi ja saamme sen kautta iänkaikkisen elämän.

”Siis kiitän kärsimyksistäsi Vapahtajani aina. Viipyä anna lähelläsi, rintaasi vasten paina niin, että öin ja päivinkin veljenä sinut tuntisin ja armon ruhtinaana.” SV 27:6

– Anna Siekkinen