Kiirastorstai-ilta on perinteinen ajankohta viettää ehtoollista. Seurakunta kokoontuu muistelemaan, miten Jeesus asetti ehtoollisen. Samalla saa itse liittyä kristittyjen yhteiseen juhlaan. Jeesus antaa itsensä lahjana kaikille ehtoollisvieraille.

Pääsiäisviikon torstaina Jeesus vietti perinteistä juhla-ateriaa opetuslastensa kanssa. Sen aikana hän otti erilleen sekä leivän että viinin ja antoi niille uuden merkityksen. Hänen seuraajansa saivat hengellisen aterian, joka vahvistaa yhteyttä häneen.

Tänä vuonna ehtoollispöytä kirkossa jää tyhjäksi. Pappi ei voi asettaa ehtoollista seurakunnalle yhteiseksi hengelliseksi ravinnoksi. Emme saa kokoontua yhteen.

Useita satoja vuosia sitten Suomessa elettiin jotakin vastaavaa. Silloin oli syynä köyhyyden ja sotien aiheuttama tilanne, seurakunnilta puuttui ehtoollisviini. Ohje oli lyhyt ja selkeä. Tulee rukoilla parempia aikoja ja odottaa kärsivällisesti, jotta seurakunta saa taas viettää ehtoollista.

Olen pysähtynyt tämän ajatuksen äärelle ”Nyt on aika odottaa ja kaivata”. Tällä hetkellä rukoilemme, että mahdollisimman moni varjeltuisi sairaudelta ja erityisesti sairauden vakavilta muodoilta. Mutta saamme rukoilla myös sen puolesta, että seurakunta pääsisi taas yhdessä viettämään ehtoollista. Kaipaaminen merkitsee myös sitä, että odotamme jotakin tärkeää. Nyt olemme ilman ehtoollista, mutta meillä on luottamus, että tilanne tulee muuttumaan.

Jeesus sanoi opetuslapsilleen "Hartaasti olen halunnut syödä tämän pääsiäisaterian teidän kanssanne ennen kärsimystäni". Ehtoollisen asettaminen ei tapahtunut yhtäkkiä, nopeasti. Sen taustalla oli odotus, pääsiäisaterian vieton odotus. Sen yhteyteen Jeesus oli varannut kristittyjen hengellisen aterian asettamisen. Me voimme tänä pääsiäisaikana mietiskellä ehtoollisen asettamista. Me voimme muistella, milloin viimeksi saimme olla ehtoollisella. Nyt saamme luottaa siihen, että se ateria kantaa seuraavalle ehtoolliselle saakka. Nyt on aika odottaa messua, jossa saamme yhdessä polvistua ehtoollispöydän ääreen.

Heikki Sariola

Kolmannen päivän aamuna naisia oli menossa Jeesuksen puutarha haudalle. Haudalle päästessään he huomasivat, että kivi oli vieritetty pois. Hauta oli tyhjä!

Kivellä istui enkeli “Älkää pelätkö! Jeesus ei ole enää täällä. Hän elää!” Naiset lähtivät kiireesti viemään viestiä opetuslapsille. Hauta on tyhjä. Jeesus elää. Vähän myöhemmin opetuslapsetkin näkivät Jeesuksen. Jeesus antoi tehtävän heille. Opetuslasten täytyi kertoa kaikille, että Jeesus elää vaikka oli kuollut. Jumala on herättänyt Jeesuksen kuolleista.

Me kaikki saamme tänä päivänä uskoa pääsiäisen sanoman todeksi! Jeesus kuoli meidän jokaisen puolesta. Jeesuksen tähden meillä on kaikki synnit anteeksi annettuina. Me saamme elää armahdettuina pääsiäisen sanomaa eteenpäin vieden!

Ylösnoussut Kristus kulkee vierellämme askel askeleelta joka päivä. 


Elisa Hautala
Diakoniatyöntekijä
Kurikan alueseurakunta

Sunnuntaina on pääsiäinen. Paastonaika päättyy, neljänkymmenen päivän valmistautumisaika on ohi.

Mitä olen saanut aikaan? Millä tavalla olen onnistunut keskittymään tulevaan suureen juhlaan ja valmistamaan sille tilaa ajatuksiini ja sydämeeni?

En kovinkaan hyvin. Paastoamiseni on ollut jälleen kerran pintapuolista ja ulkokohtaista. Ajatusten kohdistaminen ristillä kuolleeseen Vapahtajaan on jäänyt turhan vähälle.

Onneksi pääsiäisen ihme ei olekaan riippuvainen siitä, miten minä olen paastossani onnistunut tai ollut onnistumatta. Minun valmisteluni eivät sitä muuta piirunkaan vertaa suuntaan tai toiseen. Pääsiäinen on valmis.

Jeesus Nasaretilainen kärsi julman ristinkuoleman toisten ihmisten pahuuden vuoksi. Kuoltuaan hän heräsi ja nousi kuolleista osoituksena Jumalan voimasta, joka on kuolemaakin mahtavampi. Saman tien kuolema on nujerrettu lopullisesti niin, että meidän kristittyjen ei tarvitse sitä enää ikinä pelätä. Tiedämme, että kuoleman jälkeen meille on luvassa uusi, iankaikkinen elämä Taivaan kodissa Jumalan luona.

Sitä on vaikea ymmärtää, suorastaan mahdoton. Mutta niin kuin pääsiäisen ihme on riippumaton minun paastostani, on ylösnousemuksen ihme riippumaton minun kyvystäni sitä ymmärtää. Minulle riittää kun uskon sen verran, että voin pääsiäisaamuna, ja minä tahansa muuna aamuna, henkäistä hiljaa: Kristus on ylösnoussut!

Jarkko Siekkinen

Pajunkissoja maljakossa, tuvan pöydällä. Se on ensimmäinen tuulahdus keväästä. On palmusunnuntai. Meillä täällä pohjoisessa ei kasva palmuja, mutta pajuja sitäkin enemmän. Ne ovat meidän pääsiäisajan kukkiamme ja lasten virpomisoksia. Karun kaunis, sitkeä ja vaatimaton on meidän kevääseen heräävä pajumme.

Vaatimatonta oli myös Vapahtajamme kulku palmusunnuntaina kohti kärsimysviikkoa. Tielle toki heiteltiin palmun lehviä, mutta kulkuneuvona oli vain aasi.

Ajatukseni vie virren sanoihin :
Käykäämme siis Jerusalemiin,
on ikuinen kirkkaus siellä.
Ja luoksensa kerran hän kokoaa
ne, jotka hän tunsi tiellä.

Rairuohoja korvaamaan, tai niiden sijaan vihreyttä pääsiäisaikaan antaa vehnänjyvät (nisunjyvät) idätettynä. Rairuohoa ei viitsi syödä, mutta vehnän oraita voi huoletta popsia. Tuttu kaunis virsi kertoo juuri nisun jyvästä ja sen suuresta merkityksestä.

Ken tahtoo käydä Herran askelissa,
Ken tahtoo käydä Herran askelissa,
käy tietä vehnän siemenen
kuin siemen hänkin kuolee,
kuin siemen hänkin kuolee.

Muistan aina tuota virttä ja sen sanomaa, seuratessani oraan kasvua keittiön ikkunalla. Siinä todellakin nisunjyvä kuolee, mutta antaa uutta kasvua, vihreyttä ja toivoa ja uskoa meille kaikille kristityille.

Mennään palmusunnuntaina kirkkoon ja hiljennytään pääsiäisajan viettoon.

Kaija Ala-Risku

”Aurinko tanssii, halleluja! Jeesus on noussut haudastansa! Riemuitse taivas! Riemuitse maa! Poissa on yömme kauhistava.” Näin alkaa virsikirjan uusi pääsiäisvirsi 942. Se aivan pursuaa iloa ja elämää, ja samaan aikaan taustalla siintää kokemus kauhistavasta yöstä.

Aurinko on tanssinut lumihangilla tänä talvena moneen kertaan. Lumi kimaltelee valossa ja hanget hohtavat niin valkoisina, että silmät häikäistyvät. Kun tätä katselet, huomaat, kuinka todellakin nostat katsettasi ja selkäsi suoristuu. Koko elämä näkyy erilaisessa valossa kuin harmaana ja pilvisenä päivänä. Jostain virtaa voimaa jaksaa, vaikka elämä olisi täynnä huolia ja pelkoja.

Pääsiäisen aikaan kirkkokansa kulkee Jeesuksen vaiheita seuraten kärsimyksestä ja syvästä murheesta suureen iloon ja valoon. Nämä vaiheet ovat kuin elämä itse, ääripäineen. Ja kuitenkin ne ovat vielä enemmän: Jeesus kulki ihmisen tien kärsimyksen kivun kautta kuoleman pimeyteen. Hänestä tuli vertaistuki kärsivälle ihmiselle, ymmärtäjä ja rinnalla kulkija. Vielä: Jeesuksen ylösnousemus muutti kaiken, sillä nyt kuolema on voitettu; elämä voitti kuoleman. Ristin sanoma saa syvän merkityksensä ylösnousemuksen valossa: näin paljon Jumala rakastaa ihmisiä. Jeesus antoi henkensä, jotta me ihmiset pelastuisimme kaikesta pahasta. Syntimme on sovitettu, pahan lopullinen valta on voitettu. Ihmisen turva ja toivo on Jeesuksessa Kristuksessa, elävässä Herrassa.

Tämän todellisuuden oivaltaminen vapauttaa ahdistuksesta ja liiasta yrittämisestä. Se tuo ilon ja riemun, joka on kuin raitis ilma, joka virtaa ummehtuneeseen huoneeseen. Kaikki on Jeesuksen varassa. Hän antaa toivon kuoleville ja lohdutuksen sureville.

Niin kuin aurinko ilahduttaa mieltäsi, niin anna myös pääsiäisen ilosanoman tulla sydämeesi ja huojentaa taakkojasi. Kristus on noussut kuolleista! Tule pääsiäisen aikaan kirkkoon yhdessä laulamaan tai kuuntelemaan uutta virttä. Tule elämään todeksi Jumalan suurta rakkautta jokaista ihmistä kohtaan! Ja jos et pääse toisten joukkoon, niin muista, että Jumala näkee sinut, missä oletkin, ja Hän rakastaa. Hänen armonsa valaisee ja lämmittää kuin aurinko routaista maata.

Aija Niemelä
Kurikan aluekappalainen

"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." (Joh. 3:16). Jeesus ristiinnaulittiin ja hän kuoli ristillä meidän ihmisten puolesta. Kolmantena päivänä Jeesus nousi kuolleista. Ylösnousemus vahvistaa, että Jeesus on Jumalan Poika. Pääsiäisen sanoma on kristillisen uskon ydin ja perusta. Voimme luottaa ja turvautua siihen, että Jeesus on kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan sovittanut meidän syntimme.

Me ihmiset olemme monesti epäileväisiä. Emme välttämättä usko asioita todeksi, jos emme näe niitä. Opetuslapset olivat peloissaan ja epäileväisiä Jeesuksen kuoleman jälkeen. He eivät aluksi uskoneet, että Jeesus on todella noussut kuolleista. Jeesus ei kuitenkaan jättänyt heitä yksin. Johanneksen evankeliumissa 21:1–14 Jeesus ilmestyy kolmannen kerran opetuslapsilleen. Tiberiaanjärvellä kalassa olevat opetuslapset eivät aluksi tunnista rannalla heille huutelevaa Jeesusta. Ilo kuitenkin valtaa heidät, kun he tunnistavat Jeesuksen. Jeesus halusi varmasti valaa opetuslapsiin uskoa ja luottamusta.

Opetuslapset olivat ylösnousseen todistajia. Mekin olemme omalla tavallamme ylösnousseen todistajia. Voimme kertoa Jumalan suuresta rakkaudesta eteenpäin. Voimme viedä sanomaa ja uskoa sinne, missä sitä ei ole. Meidän on turvallista olla, koska voimme turvautua Jumalaan.

– Jenni Lyyski, Kurikan alueseurakunnan lähetyssihteeri-nuorisotyöntekijä

Onkohan millään viikolla niin monta merkitystä, tai ilmaisua kuin juuri tällä kuluvalla viikolla on. Hiljainen viikko, piinaviikko, kärsimysviikko, pääsiäisviikko. Ortodoksit kutsuvat sitä myös suureksi viikoksi.

Viikko sijoittuu meillä aina kevääseen, maalis-huhtikuuhun, riippuen pääsiäisen ajankohdasta.

Väreillä on myös suuri merkitys kirkkovuodessa. Hiljaisen viikon väri on violetti. Katumuksen ja odotuksen väri - paastonajan väri.

Ehkä violetti väri viittaa jotenkin myös kärsimykseen. Me seuraamme Jeesusta hänen kärsimystiellänsä juuri tällä viikolla. Raamatun tekstit ovat tummia, väkeviä ja puhuttelevia. Ne kertovat kärsimyksestä, tuskasta, tuomiosta ja kuolemasta.

Pitkäperjantaina väri muuttuu mustaksi. Musta väri hiljentää ja vakavoittaa. Se kuvaa myös arvokkuutta ja pyhyyttä. Viimevuosina on tavaksi tullut kiirastorstain messun päätteeksi riisua alttari violetista väristä ja pukea se mustaan. Kaikki kynttilät sammutetaan.

Urutkin vaikenevat. "Käy yrttitarhasta polku", lauletaan hämärässä kirkossa. Mieleen painuvaa ja koskettavaa.

Pääsiäisaamun koittaessa värikin vaihtuu valkoiseksi. Se on ilon, riemun ja kiitoksen väri. Sanotaan, että aurinkokin tanssii pääsiäisenä. Pääsiäisajan kukat, valkoiset ja keltaiset narsissit juhlistavat ilosanomaa. Maalatut kananmunat kuuluvat pääsiäisen ruokapöytään. Muna on uuden elämän synboli. Se kätkee sisälleen aina uutta elämää ja uutta toivoa.

Kumpa voisimme elää tämän pääsiäisuskon todeksi arkipäivässä, kodin elämässä, työpaikalla ja kaikkialla. Se on iloista uskoa ja sen toivoisi olevan meidän kaikkien sydämissä.

Aurinkomme ylös nousi, paistaa voitto vuorella
lämmin valo sieltä loistaa, surut, murheet hajottaa.
Kokoon tulkaa taivaan linnut suvi-ilmaan puhtaaseen.
Visertäkää, pienet leivot, viinipuussa tuoreessa.
(Vk 105)

– Kaija Ala-Risku