Kurikan kirkon kupolin päällä näkyy risti. Kirkon alttaritaulussa kuvataan ristiinnaulittu Kristus. Kirkon sivuikkunalla on vanha enkelipatsas, joka ojentaa kalaa. Kreikankielen ”kala” on lyhennys ”Jeesus Kristus Jumalan Poika Vapahtaja”. Enkelin toinen käsi on selän takana. Pitää kurottaa nähdäkseen, että enkelin kädessä on miekka.  Se on saarna, jota kaikki eivät enää siedä. Enkeli siis kysyy, kelpaako sinulle Jeesus Kristus Jumalan Poika Vapahtaja. Ellei, varalla on tuomion miekka..

Ensi sunnuntaina alkaa syvin paastonaika, on kärsimyksen sunnuntai. Risti erottuu myös Jumalan sanasta. Miksi kirkossa tarjotaan monella tavalla ristiä ja Kristusta?

Sunnuntain Jumalan sana vastaa ytimekkäästi: ”Kristus on meidän rauhamme.”

Tuskin kukaan vastustaa mielenrauhaa, mutta miksi pitää olla julma risti?

Risti on Jumalan tapa rauhoittaa meidän rauhattomuutemme ja sovittaa meidän syntim-me. Risti on Jumalan rakkauden suurin merkki. Enempää Isä ei voi antaa kuin oman Poi-kansa meille Vapahtajaksi. Risti on todellista historiaa. Se pystytettiin kerran Golgatalle. 

Ristin ja Kristuksen kautta näkyy Jumalan rauha ja uusi elämä; sitä pääsiäismuna, keltai-nen narsissi ja raiheinä julistavat.

Puhu vain uudenaikaisesti ”henkisyydestä”. Kristillisen uskon henkisyys alkaa siitä, että Jumalan Pojalta otettiin henki pois. Kristinuskon henkisyys on sitä, että Jumala antoi Jeesukselle hengen herättämällä hänet kuolleista. Henkisyys on lopulta Pyhän Hengen elämää, jossa meille kirkastetaan, että Kristus on meidän rauhamme.

Ota suojaksesi ristin merkki ja rukoile Jeesuksen rukous: ”Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika, ole minulle syntiselle armollinen.”

Siinä sinulle tarjotaan Kristuksen rauha.

Jorma Laulaja 

Sunnuntaina on pääsiäinen. Paastonaika päättyy, neljänkymmenen päivän valmistautumisaika on ohi.

Mitä olen saanut aikaan? Millä tavalla olen onnistunut keskittymään tulevaan suureen juhlaan ja valmistamaan sille tilaa ajatuksiini ja sydämeeni?

En kovinkaan hyvin. Paastoamiseni on ollut jälleen kerran pintapuolista ja ulkokohtaista. Ajatusten kohdistaminen ristillä kuolleeseen Vapahtajaan on jäänyt turhan vähälle.

Onneksi pääsiäisen ihme ei olekaan riippuvainen siitä, miten minä olen paastossani onnistunut tai ollut onnistumatta. Minun valmisteluni eivät sitä muuta piirunkaan vertaa suuntaan tai toiseen. Pääsiäinen on valmis.

Jeesus Nasaretilainen kärsi julman ristinkuoleman toisten ihmisten pahuuden vuoksi. Kuoltuaan hän heräsi ja nousi kuolleista osoituksena Jumalan voimasta, joka on kuolemaakin mahtavampi. Saman tien kuolema on nujerrettu lopullisesti niin, että meidän kristittyjen ei tarvitse sitä enää ikinä pelätä. Tiedämme, että kuoleman jälkeen meille on luvassa uusi, iankaikkinen elämä Taivaan kodissa Jumalan luona.

Sitä on vaikea ymmärtää, suorastaan mahdoton. Mutta niin kuin pääsiäisen ihme on riippumaton minun paastostani, on ylösnousemuksen ihme riippumaton minun kyvystäni sitä ymmärtää. Minulle riittää kun uskon sen verran, että voin pääsiäisaamuna, ja minä tahansa muuna aamuna, henkäistä hiljaa: Kristus on ylösnoussut!

Jarkko Siekkinen

Elämme paaston aikaa, olemme matkalla kohti pääsiäistä, tapahtumaa jossa meidät vapautettiin synnin kahleista. Paasto merkitsee arkiruuasta paastoamista, mutta Jumalan sanasta me emme voi pitää paastoa vaan tarvitsemme sitä jatkuvasti uskon elämän ylläpitämiseen. Paaston aika kutsuu Jumalan sanan puhutteluun ja hiljentymiseen sekä kärsimyksen seuraamiseen.

Me tiedämme kuinka pieni poika toi Jeesusksen opetuslapsille viisi leipää ja kaksi kalaa. Ja kuinka Jeesus teki ihmeen ja ruokki niillä tuhatpäisen ihmisjoukon. Jeesus siis ruokki vatsastaan nälkäiset, mutta tiedämme, että Jeesus pystyy ruokkimaan myös meidän sydämet elämän leivällä. Kun saamme maistaa tuota elämän leipää, mitä Jeesuksella on tarjottavana, emme jää nälkäisiksi. Raha, omaisuus, valta ja kuuluisuus voivat tuoda ainakin hetkellisesti avun elämään, mutta sisäistä sydämen tyhjyyttä ne eivät voi täyttää. Ne jättävät ihmisen tyhjäksi ja nälkäiseksi. Jeesus tuli maailmaan täyttämään ihmisen hengellisen nälän, sen kaipuun tuntea Jumala ja antamaan heidän syntinsä anteeksi ja antamaan iänkaikkisen elämän. Jeesuksesta saat todellisen sisällön elämääsi ja raamattua lukemalla löydät sitä leipää jonka jälkeen olet kylläinen.

Jeesus haluaa olla elämässämme mukana aivan joka päivä. Hän haluaa antaa kirkkonsa avulla ihmisille yhteyden Juamalaan. Kun evankeliumin  elämän leipää jaetaan pois, se ei koskaan vähene, vaan antaja ja vastaanottaja saavat siitä ravintoa sielujensa iänkaikkiseksi ravinnoksi. Leipä on tarkoitettu murrettavaksi ja jaettavaksi muillekkin. Levitetään siis tuota leipää järjestelmällisesti, pienissä ryhmissä ja niin ettei kukaan jää ilman.

Jos et ole vielä tutkinut Raamattua, tuota ihmellistä kirjaa, nyt on hyvä aika ruveta lukemaan sitä. Raamattu kertoo Jeesuksesta ja Jeesus elää raamatun kautta. Raamattua lukemalla ravitsemme itseämme elävällä sanalla ja löydämme sitä leipää, jonka jälkeen olemme kylläisiä. Raamatusta löytyy elämän leipä, Jeesus Kristus. 

Siunattua pääsiäisen odotusta
Miia Penttilä

Ensimmäisen paastonajan sunnuntain keskeinen aihe on kertomus Jeesuksen kiusaamisesta autiomaassa. Raamatussa kerrotaan, kuinka Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Paholainen koettele Jeesuksen uskoa monella tavalla. Houkutteli ja ehdotti helppoja ratkaisuja ongelmiin. Jeesus pysyi kuitenkin lujana uskossaan ja tiesi, ettei Paholaisen lupaukset olleet tosia.

Kuinka useinkaan mekin kohtaamme tilanteen, jossa helppo ja nopein ratkaisu houkuttelisi. Emme jaksaisi nähdä vaivaa asian eteen. Turvaudumme stressaavassa ja ahdistavassa tilanteessa nopeimpaan ratkaisuun. Usein tiedämme miten meidän tulisi tilanteessa edetä, mutta helppo ratkaisu houkuttaa. Kun turvaudumme helppoon ratkaisuun, tuoko se meille paremman olon? Kun on menty siitä, missä aita on matalin, niin onko ratkaisumme ollut oikea?  Asioiden eteen tulee olla valmis tekemään töitä ja näkemään vaivaa. Uskoamme koetellaan elämämme varrella monta kertaa. Ei ole olemassa sitä oikeaa suoraa tietä. Virheistä opimme ja usko kantaa meitä eteenpäin. Kiusaaja ei jätä rauhaan ketään nykypäivänkään ihmistä, mutta apumme on Kristus, kiusausten voittaja.

Jenni Lyyski
Lähetyssihteeri-nuorisotyönohjaaja

”Laskee pienen kelkkamäen kukin – ensi näin porras vuosi – porras vuosi nousten ylöspäin. Sitten alkaa alamäki vielä vauhdillansa, kuka luisuu kelkallansa, kuka housuillansa. Joku lipuu lyhemmästi, toinen pitemmälle. Kenen kurjan takamukset kestää – onni hälle! Hyvät laskee kelkoillansa, huonot housuillaan. Tämän kerran, sitten isä noutaa nukkumaan.” (Kullervo Rainio)

Vaikka tämä on laskiaisruno, se voi kertoa myös ihmiselämästä. Elämän mäissä kiivetään ja lasketaan kunnes Isä noutaa nukkumaan.

Laskiaisen jälkeen laskeudutaan paaston aikaan. Lähdemme seuraamaan Jeesusta Jumalan rakkauden uhritielle, josta Jeesus kertoi opetuslapsilleen Joh. 12:25–33. Jeesus sanoi: ”Isä, kirkasta nimesi!" Silloin kuului taivaasta ääni: "Minä olen sen kirkastanut ja kirkastan jälleen." (Joh. 12:28) Opetuslapset saivat kuulla Jeesukselta millainen tulisi olemaan hänen kärsimystiensä ja kuolemansa. Opetuslasten, kuten meidänkin on sitä vaikea ymmärtää.

Paaston aikana on hyvä hiljentyä ja tutkiskella Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa. Samalla muistaa: vain meidän syntiemme tähden kaikki tapahtui, että me sen kautta tulemme armahdetuiksi ja saamme sen kautta iänkaikkisen elämän.

”Siis kiitän kärsimyksistäsi Vapahtajani aina. Viipyä anna lähelläsi, rintaasi vasten paina niin, että öin ja päivinkin veljenä sinut tuntisin ja armon ruhtinaana.” SV 27:6

– Anna Siekkinen