Ensimmäisen paastonajan sunnuntain keskeinen aihe on kertomus Jeesuksen kiusaamisesta autiomaassa. Raamatussa kerrotaan, kuinka Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Paholainen koettele Jeesuksen uskoa monella tavalla. Houkutteli ja ehdotti helppoja ratkaisuja ongelmiin. Jeesus pysyi kuitenkin lujana uskossaan ja tiesi, ettei Paholaisen lupaukset olleet tosia.

Kuinka useinkaan mekin kohtaamme tilanteen, jossa helppo ja nopein ratkaisu houkuttelisi. Emme jaksaisi nähdä vaivaa asian eteen. Turvaudumme stressaavassa ja ahdistavassa tilanteessa nopeimpaan ratkaisuun. Usein tiedämme miten meidän tulisi tilanteessa edetä, mutta helppo ratkaisu houkuttaa. Kun turvaudumme helppoon ratkaisuun, tuoko se meille paremman olon? Kun on menty siitä, missä aita on matalin, niin onko ratkaisumme ollut oikea?  Asioiden eteen tulee olla valmis tekemään töitä ja näkemään vaivaa. Uskoamme koetellaan elämämme varrella monta kertaa. Ei ole olemassa sitä oikeaa suoraa tietä. Virheistä opimme ja usko kantaa meitä eteenpäin. Kiusaaja ei jätä rauhaan ketään nykypäivänkään ihmistä, mutta apumme on Kristus, kiusausten voittaja.

Jenni Lyyski
Lähetyssihteeri-nuorisotyönohjaaja

Syksyiset puutarhamme ovat täynnä pian korjattavaksi kypsyviä puita ja pensaita. Punaiset ja vihreät omenat, luumut ja kirsikat odottavat jo pian korjaajiaan. Sunnuntaipäivän evankeliumiteksti osuus siis aivan nappiin sanoessaan ”hedelmistään puu tunnetaan”. Puutarhoistamme on jo aikoja sitten hävitetty kelvottomat ja huonoa satoa tuottavat yksilöt. Raamattu ei puhu meille kuitenkaan puutarhojen puista ja hedelmistä, niiden sopivuudesta syömiseen tai säilöntään. Jeesus puhuu ihmisistä: hyvistä ja pahoista. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta hyvää ja paha ihminen pahaa.

Kun kuuntelemme nyt omaa ja muiden puhetta, tunnistamme sen helposti muodikkaaksi vihapuheeksi. Sydämen kyllyydestä suu puhuu.

Moraalinen paniikki sylkee suustamme katkeria syytöksiä, raivoa ja pelkoa. Härmän häjyjen jälkeläisten syyttävät sormet osoittavat kaikki yhteen suuntaan: pelottaviin muukalaisiin, jotka eivät tunne kiitollisuutta ja nöyryyttä. Päinvastoin: näemme heidät uskoamme herjaavina ja vieraanvaraisuutemme väärinkäyttäjinä.

Päivän evankeliumitekstin (Matt.12:33-37) äärellä joudumme kaikki kysymään onko puheemme hyvän ihmisen puhetta. Voiko puhettamme verrata puutarhojemme puiden hyviin ja mehukkaisiin hedelmiin tai edes metsän villien antimien hyvyyteen? Sanojemme perusteella emme ole syyttömiä vaan joudumme niistä vielä tilille. Jumala kutsuu meitä siivoamaan suumme, tekemään parannuksen ja lupaa meille anteeksiantamuksen. Jeesus on auttajamme: hän tarjoaa sovitusta ja anteeksiantoa meille ja muille, vihapuheen tilalle ymmärrystä ja armahdusta, Jumalan tekoja ylistävän kielen.

–  Leena Muurimäki

Sunnuntain evankeliumissa Jeesus opettaa: Hyvä puu tuottaa hyviä hedelmiä, ja huono puu huonoja hedelmiä. Sitten hän jatkaa kovilla sanoilla: te kyykäärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.

Millaista puhetta kuulemme ympärillämme tänään? Toivottavasti se on kannustavaa ja rohkaisevaa puhetta, kiitoksen sanoja ja pahoitteluja. Osa meistä kuulee valitettavasti arvostelua, pilkkaamista, haukkumista, väheksymistä, loukkauksia, uhkauksia ja muuta negatiivista.

Sille on oma nimi: vihapuhe. Se on tämän ajan vitsaus. Se leviää internetin keskustelupalstoilla, puhelinten viesteissä ja muissa kanavissa, missä sensuuri on vähäistä.

Mistä vihapuhe kumpuaa? Näennäisesti se nousee ajankohtaisista asioista, jotka kuohuttavat. Mutta miksi näistä asioista ei voi puhua rakentavasti? Miksi toinen ihminen pitää polkea maan rakoon asti?

Jeesus sanoo pelottavat sanat: ”Mitä sydän on täynnä sitä suu puhuu.” Onko meidän sydämemme täynnä vihaa, kun sanamme lyövät ja haavoittavat toisia? Onko vihapuheen takana vain oma ahdistus, jota puramme mihin tahansa ärsyttävään kohteeseen?

Eikö meidän tulisi silloin hillitä omia tunteitamme, ettemme haavoita sanoillamme viattomia? Sen sijaan voisimme miettiä, miten voimme rohkaista ja tukea toisiamme. Me voimme valita sanamme itse. Jeesus sanoo: "Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa."

– Kari Pentikäinen, Kurikan seurakunnan kappalainen