Tulevaa sunnuntaita kutsutaan pikkupääsiäiseksi tai syksyn pääsiäiseksi. Sen aiheena on: Jeesus antaa elämän. Keväällä pääsiäisessä kuljetaan Jeesuksen kärsimystietä, joka päättyy ylösnousemuksen iloon. Tässä syksyn pääsiäisessä hiljennytään pohtimaan sitä, mitä ylösnousemususko on kristityn arkielämässä. 

Aihetta miettiessäni mieleeni nousi eräs tuttu virsi, joka on vaikuttanut minuun syvästi rippikouluikäisestä lähtien. Virsi on monelle tuttu: Herra kädelläsi. Virressä kuvataan kaikki se arkinen usko, joka itseäni vie elämässä eteenpäin. Herran kädelle voin laskea kaikki elämäni vaiheet syntymästä kuolemaan. Usko Jumalaan on luottamusta siihen, että minua kannatellaan silloinkin, kun itsestä tuntuu, että ei tahdo enää jaksaa tai elämän vastoinkäymiset tuntuvat vievän viimeisetkin voimanrippeet.  

Kuluneen vuoden aikana olemme eläneet koko maailmassa poikkeuksellista aikaa. Raamatun sanoma on ytimekäs: Hän ei jättänyt meitä yksin syntiinlankeemuksen jälkeen, vaan antoi Poikansa, jotta me saisimme elää armahdettuina ja voisimme luottaa siihen, että kaikki on Hänen tiedossaan. Tähän on hyvä turvata myös silloin, kun ympärillä myllertää tai emme tiedä, mitä tulevaisuus eteemme tuo. Hän antaa meille elämän, jossa emme säästy kärsimyksiltä tai inhimillisiltä vastoinkäymisiltä, mutta kestämme ne yhdessä Hänen kanssaan, koska Hän on luvannut pitää meistä huolta.   

 

 

Leena Ranta-Opas 

Vs. Diakoniatyöntekijä 

Tuleva pyhä on omistettu uskonpuhdistukselle, jossa Luther palautti kirkkoa hurskaista teoista takaisin  armolliseen sanomaan Jeesuksesta. Hän herättää uskon, josta seuraa ihmisen elämän uudistuminen henkilökohtaisesti ja sosiaalisesti. Hengellisessä laulussa sanotaan osuvasti: Uskoa ei synny omin voimin. Ilmaiseksi anova sen saa...

Usko onkin suuri lahja ja voimavara, jonka Jumala haluaa lahjoittaa jokaiselle luodulleen. Voit ottaa uskon vastaan vaikka hiljaa rukoillen vilpittömin sydämin: Tule Jeesus sydämeeni asumaan. Ja sitten voit alkaa elää uskoa todeksi. Uskominen on uutta luova prosessi ja tekee siksi elämästä mielenkiintoisen. Se ei ole paikalleen jämähtämistä, vaan usko kasvattaa ihmistä kohti hyvää tulevaisuutta.

Ilosanoma tällekin päivälle on siis Jumalan Poika, jonka kautta voimme pelastua voimista, jotka johtavat meidät lopullisesti harhaan. Voimme luottavaisella mielellä kohdata myös jokaisen elämään kuuluvat vastoinkäymiset ja vaikeudet sekä niiden herättämät monenlaiset tunteet. Jumala on aina apua pyytävän kärsivän ihmisen tukena. Mekin voimme olla toinen toisillemme lohtuna monin tavoin, myös rukouksin.

Rakkaus ei koskaan pakota ketään väkisin mihinkään. Ihmisen vastuulla on, miten hän vastaa rakkauden kutsuun. Toivottavasti suostut Jumalan rakkauteen, joka pelastaa ja uudistaa sinua ja uskoasi. Jos asetat toivosi inhimilliseen, huomaat sen ennemmin tai myöhemmin pettävän. Ihmistekoinen uskonnollisuuskin on harhaa. Jeesus taas ei petä koskaan. Hän pelastaa katuvan ja armoa kaipaavan ihmisen antaen tulevaisuuden ja toivon.

Päivi Penttilä
vs. diakoniatyöntekijä

Usko on luottamusta Jumalan lupauksiin ja hänen pelastavaan voimaansa ja armoonsa.

Uskontunnustuksessa on lyhyesti sanottu, mitä Jumala antaa meille ja mitä hän tekee hyväksemme: ”Jumala lahjoittaa meille uskon ja avaa sydämemme rakkaudelle”. Hän on kolmiyhteinen Jumala; Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jumala (Taivaan Isä) lähestyy meitä Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä.

Jo Jeesuksen aikana ihmiset joutuivat epäuskon valtaan, siitä kertoo Johannes 12:37 ”Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen”.

Paholainen ja oma itsekäs minä houkuttelee meitäkin luopumaan uskosta Jumalaan. Kristityn elämä on jokapäiväistä kamppailua monenlaista pahaa vastaan. Saamme kuitenkin uskossa turvautua Jumalan armoon, sillä kukaan ei omin voimin pääse irti elämäänsä hallitsevasta pahuudesta.

Jumala antaa meille synnit anteeksi, hän synnyttää meissä uuden elämän ja vahvistaa uskoamme. Jumalan sanasta ja ehtoollisesta saamme vahvistusta uskollemme.


Terttu Keski-Hirvelä

Simeon oli jo vanha mies. Hän uskoi jonain päivänä näkevänsä Vapahtajansa. Temppelissä, jossa Simeon palveli, oli myös ohikulkumatkalla Simon niminen mies. Simeon saa pitää sylissään pientä Jeesus vauvaa ja Simon kantaa myöhemmin Jeesuksen ristiä Golgatalle.

Näiden miesten usko on lujaa luottamusta, että Jumala on olemassa ja pitää huolta. Pienessä Jeesus vauvassa näkyy tähden valo, joka toi talliin paimenet ja idän viisaat tietäjät. Tähti pitää meitä Jeesus-tiellä. Ristiinnaulitun Jeesuksen sanoissa ”Se on täytetty” on pelastuksemme. Meidän synnit naulittiin ristille, ne on voitettu kuolemalla. Taivas on meidän.

Jeesus on evankeliumi kaikille. Usko Jeesukseen pelastaa. Jotta voi uskoa, täytyy kuulla. Siksi Jumala kutsuu meitä Simeonin ja Simonin tavoin jakamaan, mitä olemme nähneet ja kuulleet.

Nyt alkava Yhteisvastuukeräys on myös hyvän jakamista eteenpäin. Jaamme sitä evästä, jota meillä on eteenpäin arjen enkelin pieninä tekoina. Keräysvaroin voimme taata vaikeassa taloudellisessa tilanteessa elävien perheiden välttämättömät perustarpeet. Kohtuuttomissa vaikeuksissa elävä perhe niin kotimaassa kuin ulkomailla tulee kuulluksi ja nähdyksi Simeoinin lailla.
Armon ja pelastuksen lähteeltä ammentaneena saa hyvän laittaa eteenpäin!

”Oi Herra, armon meille annat
ja Kristuksessa meidät vapahdat.
Niin kukkivat kuin jäiset rannat
luomisen uuteen päivään katsovat.
Ja luomakunta yhtyy kiitokseen,
Jumalan lasten riemuun, kirkkauteen.” (Vk 576:5)

– Elisa Hautala, Kurikan diakoniatyöntekijä

Tämän sunnuntain teema luterilaisessa kirkossa on ”usko ja epäusko”.

Johanneksen evankeliumin tekstissä (Joh:24–38) Jeesuksen parantama syntymäsokea joutuu fariseuksien kuulustelemaksi.  Fariseukset epäilivät miehen kertomusta ja sitä, että oliko Jeesus todella Jumalan poika, toimiko hän Jumalan nimissä.

Miehen vakuuttelut siitä, että Jeesus on Jumalan poika, eivät vakuuttaneet fariseuksia uskomaan miehen kertomusta näkönsä saamisesta. Nämä sanoivat: ”Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies ja sinä rupeat opettamaan meitä!”  He ajavat miehen ulos. He jäävät epäuskoon.

Mies kohtaa myöhemmin Jeesuksen ja Jeesus kysyy häneltä: ”Uskotko sinä Ihmisen poikaan?” Mies kysyy:” Herra kuka hän on, sano, jotta voisin uskoa”. Jeesus sanoo: ”Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.” ”Minä uskon Herra”, mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä.

Tunnustautuminen Jumalaan uskovaksi on jotain, jossa tunnustamme oman pienuutemme ja samalla toteamme, että Jumala on meitä suurempi ja voimakkaampi. Samalla tunnustamme uskovamme, johonkin, jota emme näe, jota emme kuule ja jota emme voi kokea aisteillamme

Anna-Mari Kaskisen sanoin: Rakas Jumala. Olemme kaikessa riippuvaisia sinusta. Meillä ei olisi uskoa sinapinsiemenenkään vertaa, jos sinä et sitä meille antaisi. Vahvista uskoamme. Anna meille rohkeutta heittäytyä sinun varaasi ja luottaa, että sinä pidät meistä huolen. Anna uskon auttaa meitä palvelemaan rakkaudella ja kekseliäästi myös toisia.

 – Tuula Linjala