Tulevaa sunnuntaita kutsutaan pikkupääsiäiseksi tai syksyn pääsiäiseksi. Sen aiheena on: Jeesus antaa elämän. Keväällä pääsiäisessä kuljetaan Jeesuksen kärsimystietä, joka päättyy ylösnousemuksen iloon. Tässä syksyn pääsiäisessä hiljennytään pohtimaan sitä, mitä ylösnousemususko on kristityn arkielämässä. 

Aihetta miettiessäni mieleeni nousi eräs tuttu virsi, joka on vaikuttanut minuun syvästi rippikouluikäisestä lähtien. Virsi on monelle tuttu: Herra kädelläsi. Virressä kuvataan kaikki se arkinen usko, joka itseäni vie elämässä eteenpäin. Herran kädelle voin laskea kaikki elämäni vaiheet syntymästä kuolemaan. Usko Jumalaan on luottamusta siihen, että minua kannatellaan silloinkin, kun itsestä tuntuu, että ei tahdo enää jaksaa tai elämän vastoinkäymiset tuntuvat vievän viimeisetkin voimanrippeet.  

Kuluneen vuoden aikana olemme eläneet koko maailmassa poikkeuksellista aikaa. Raamatun sanoma on ytimekäs: Hän ei jättänyt meitä yksin syntiinlankeemuksen jälkeen, vaan antoi Poikansa, jotta me saisimme elää armahdettuina ja voisimme luottaa siihen, että kaikki on Hänen tiedossaan. Tähän on hyvä turvata myös silloin, kun ympärillä myllertää tai emme tiedä, mitä tulevaisuus eteemme tuo. Hän antaa meille elämän, jossa emme säästy kärsimyksiltä tai inhimillisiltä vastoinkäymisiltä, mutta kestämme ne yhdessä Hänen kanssaan, koska Hän on luvannut pitää meistä huolta.   

 

 

Leena Ranta-Opas 

Vs. Diakoniatyöntekijä 

”Aurinko tanssii, halleluja! Jeesus on noussut haudastansa! Riemuitse taivas! Riemuitse maa! Poissa on yömme kauhistava.” Näin alkaa virsikirjan uusi pääsiäisvirsi 942. Se aivan pursuaa iloa ja elämää, ja samaan aikaan taustalla siintää kokemus kauhistavasta yöstä.

Aurinko on tanssinut lumihangilla tänä talvena moneen kertaan. Lumi kimaltelee valossa ja hanget hohtavat niin valkoisina, että silmät häikäistyvät. Kun tätä katselet, huomaat, kuinka todellakin nostat katsettasi ja selkäsi suoristuu. Koko elämä näkyy erilaisessa valossa kuin harmaana ja pilvisenä päivänä. Jostain virtaa voimaa jaksaa, vaikka elämä olisi täynnä huolia ja pelkoja.

Pääsiäisen aikaan kirkkokansa kulkee Jeesuksen vaiheita seuraten kärsimyksestä ja syvästä murheesta suureen iloon ja valoon. Nämä vaiheet ovat kuin elämä itse, ääripäineen. Ja kuitenkin ne ovat vielä enemmän: Jeesus kulki ihmisen tien kärsimyksen kivun kautta kuoleman pimeyteen. Hänestä tuli vertaistuki kärsivälle ihmiselle, ymmärtäjä ja rinnalla kulkija. Vielä: Jeesuksen ylösnousemus muutti kaiken, sillä nyt kuolema on voitettu; elämä voitti kuoleman. Ristin sanoma saa syvän merkityksensä ylösnousemuksen valossa: näin paljon Jumala rakastaa ihmisiä. Jeesus antoi henkensä, jotta me ihmiset pelastuisimme kaikesta pahasta. Syntimme on sovitettu, pahan lopullinen valta on voitettu. Ihmisen turva ja toivo on Jeesuksessa Kristuksessa, elävässä Herrassa.

Tämän todellisuuden oivaltaminen vapauttaa ahdistuksesta ja liiasta yrittämisestä. Se tuo ilon ja riemun, joka on kuin raitis ilma, joka virtaa ummehtuneeseen huoneeseen. Kaikki on Jeesuksen varassa. Hän antaa toivon kuoleville ja lohdutuksen sureville.

Niin kuin aurinko ilahduttaa mieltäsi, niin anna myös pääsiäisen ilosanoman tulla sydämeesi ja huojentaa taakkojasi. Kristus on noussut kuolleista! Tule pääsiäisen aikaan kirkkoon yhdessä laulamaan tai kuuntelemaan uutta virttä. Tule elämään todeksi Jumalan suurta rakkautta jokaista ihmistä kohtaan! Ja jos et pääse toisten joukkoon, niin muista, että Jumala näkee sinut, missä oletkin, ja Hän rakastaa. Hänen armonsa valaisee ja lämmittää kuin aurinko routaista maata.

Aija Niemelä
Kurikan aluekappalainen

"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." (Joh. 3:16). Jeesus ristiinnaulittiin ja hän kuoli ristillä meidän ihmisten puolesta. Kolmantena päivänä Jeesus nousi kuolleista. Ylösnousemus vahvistaa, että Jeesus on Jumalan Poika. Pääsiäisen sanoma on kristillisen uskon ydin ja perusta. Voimme luottaa ja turvautua siihen, että Jeesus on kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan sovittanut meidän syntimme.

Me ihmiset olemme monesti epäileväisiä. Emme välttämättä usko asioita todeksi, jos emme näe niitä. Opetuslapset olivat peloissaan ja epäileväisiä Jeesuksen kuoleman jälkeen. He eivät aluksi uskoneet, että Jeesus on todella noussut kuolleista. Jeesus ei kuitenkaan jättänyt heitä yksin. Johanneksen evankeliumissa 21:1–14 Jeesus ilmestyy kolmannen kerran opetuslapsilleen. Tiberiaanjärvellä kalassa olevat opetuslapset eivät aluksi tunnista rannalla heille huutelevaa Jeesusta. Ilo kuitenkin valtaa heidät, kun he tunnistavat Jeesuksen. Jeesus halusi varmasti valaa opetuslapsiin uskoa ja luottamusta.

Opetuslapset olivat ylösnousseen todistajia. Mekin olemme omalla tavallamme ylösnousseen todistajia. Voimme kertoa Jumalan suuresta rakkaudesta eteenpäin. Voimme viedä sanomaa ja uskoa sinne, missä sitä ei ole. Meidän on turvallista olla, koska voimme turvautua Jumalaan.

– Jenni Lyyski, Kurikan alueseurakunnan lähetyssihteeri-nuorisotyöntekijä