Jeesus oli palannut pitkästä aikaa kotikaupunkiinsa ja meni tapojen mukaisesti synagogaan lukemaan pyhiä tekstejä. Hän sai luettavakseen katkelman Messiaasta, jota juutalaiset odottivat vapauttajakseen. Luettuaan Jeesus kääri kirjan kokoon, antoi kirjakäärön avustajalle ja istuutui. Kaikki odottivat. Maailman synagogissa edelleen toistuva rituaali sai tuolla kertaa yllättävän käänteen, kun Jeesus esitti lukemastaan kaikkien aikojen tulkinnan: Hän olisi tuo Messias, josta profeetan satoja vuosia vanha teksti ennusti.
Väki ihmetteli. Tämähän oli tuttu mies, kaikkien tunteman Joosefin poika. Ei kukaan sellainen, jolta olisi voitu odottaa mitään tällaista. Sen sijaan, että olisi käyttäytynyt synagogassa korrektisti ja ansainnut yhteisönsä kunnioituksen, Jeesus sekoitti koko pakan. Tilanne kärjistyi ihmisten raivostuessa niin, että he aikoivat tappaa Jeesuksen.
Voisiko Jeesus tänäänkin ilmaista itsensä yhtä lailla odottamattomasti? Millä tavalla hän yllättäisi, osoittaisi olevansa erilainen kuin ihmisten odotukset? Voisiko tuosta samasta tekstistä vielä löytyä vallankumouksen alku minunkin mieleeni? Mitä voisi minulle merkitä, että Jeesus kertoi olevansa lähetetty ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta? (Luuk. 4:18–19)
– Kaisa Alaranta
