Viime aikoina olen joutunut myöntämään, että en aina jaksakaan. Sen tajuaminen ja myöntäminen on ollut toisaalta myös helpottavaa. Minun ei tarvitsekaan aina jaksaa. Välillä on lupa huilata ja levätä Jumalan huolenpidossa.
Työelämässä meiltä usein vaaditaan aina vain enemmän. Tuntuu, että mikään ei riitä. Elämä saattaa tuntua suorittamiselta. Meillä on kuitenkin Jumala, joka ei vaadi meiltä suorituksia. Jumala armahtaa syntisen yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.
Virsikirja on aikamoinen aarreaitta. Sieltä löytyy lohdutuksen sanoja elämän eri tilanteisiin. Yksi lempivirsistäni on virsi 318. Viime aikoina se on ollut usein mielessäni. Toivon, että se antaisi voimia myös Sinun elämääsi.
Jeesus, sä ainoa
heikkojen auttaja,
anteeksiantaja uupumaton!
Pyhyys ja puhtaus,
rakkaus, virvoitus,
totuus ja armahdus sinussa on.
Kun uuvun, haavoitun,
huomassas, Herra, sun,
suuren ja siunatun, levätä saan.
Toiset jos hylkäävät,
kasvosi lempeät
puoleeni kääntyvät rohkaisemaan.
Herrani, armahda,
ohjaa ja taivuta,
minne ja milloinka tahtosi vie.
Neuvoilla Henkesi
valaise mieleni.
Tee, Jeesus, rakkaaksi ristisi tie.
Ainoa puhtaus,
syntisen uskallus,
tuskassa lohdutus: pyhyytesi.
Vaatteeksi anna se!
Ohjaa ja varjele
jokainen askele, Jeesukseni.
Sinä riität, sinä kelpaat sellaisena kuin Jumala on sinut luonut. Siunausta viikkoosi!
– Samuli Niiles, Jalasjärven vt. kanttori
