Näin miettivät naiset astellessaan sapatin jälkeisen aamun hämäryydessä Jeesuksen haudalle. Suru oli täyttänyt Jeesuksen läheisten opetuslasten ja äidin sydämen. He eivät voineet uskoa, että Jeesus oli poissa. Naisilla oli korit, joissa oli hyväntuoksuisia voiteita ja yrttejä. He aikoivat voidella Jeesuksen ruumiin, niin kuin silloin oli tapana. Heidän tultua haudalle maa alkoi vavahdella ja järistä. Herran enkeli laskeutui taivaasta, vieritti kiven pois ja istuutui sen päälle. Enkeli oli hohtava kuin salama ja vaatteet valkeat kuin lumi. Haudalla olevat vartijat pelästyivät, vapisivat ja kaatuivat maahan kuin kuolleet. Enkeli sanoi naisille: ”Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet!” (Matt 28:5-7) Naiset lähtivät juoksujalkaa haudalta, yhtä aikaa peloissaan ja riemuissaan, kertomaan Jeesuksen opetuslapsille, mitä olivat haudalla nähneet ja kuulleet. Kaikki Raamatun evankeliumit kertovat hieman eri tavalla, kuka Jeesuksen ystävistä haudalle tuli ja mitä siellä tapahtui. Silti kaikilla sama ilouutinen: ”Älkää pelätkö! Ei hän ole enää täällä.” Lasten virren sanoin: ”Jeesus nousi haudastaan ja elää ikuisesti.” Tuo viesti kaikuu halki maailman tänäkin pääsiäisenä ja on tarkoitettu meille jokaiselle, sinulle ja minulle. Tuona pääsiäisenä kauan aikaa sitten, suru ja ilo kulkivat käsikkäin. Mitä tuo pääsiäisaamun viesti sitten meille merkitsee? Haluamme helposti antaa toinen toisillemme kuvan, että pärjäämme omillamme ja omin voimin. ”Ei tartte auttaa” ajatuksella. On aika vaikeaa antaa oman elämän hallinta jollekkin tai myöntää ettemme jaksa yksin. Tosiasia on kuitenkin, ettemme selviä yksin, ilman Jumalaa, ilman Jeesusta. Vain uskoen tähän pääsiäisaamun viestiin; Jumalan rakkauteen pojassaan Jeesuksessa, me saamme syntimme anteeksi. Jeesus kuoli ristillä sinun ja minun vuoksi. Hän sovitti syntimme. Ja mikä parasta, Jeesus ei jäänyt ristille, vaan tyhjä risti kertoo: Hän elää! Hän on ylösnoussut! Ota siis rohkeasti Jeesuksen kädestä kiinni, anna hänen johdattaa, hoitaa, parantaa ja antaa anteeksi. On turvallista jättää elämänsä Jumalan kämmenelle ja luottaa Hänen huolenpitoon ja rakkauteen. Siionin kanteleen laulun sanoin rukoillen: ”Mua tartu käteen Herra ja taluta, niin että pääsen kerran mä kotia. En jaksa käydä yksin, vaan lankean. Vie kanssas käsityksin, niin uskallan.” (Sk 256)
Pia Salisvuo, vastaava lastenohjaaja
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.