Tänä päivänä tieto kadonneesta leviää nopeasti. Ei mene kuin hetki, kun Facebookissa, uutisissa ja muussa mediassa välitetään tietoa kadonneesta ihmisestä. Vapaaehtoisten joukot voidaan koota nopeastikin virkavallan avuksi etsimään kadonnutta. Television ja radion uutisissa annetaan väliaikatietoja ja lehdet kirjoittavat etsinnän vaiheista. Kadonneet lapset, läheiset tai paikkakuntalaiset ovat monen sydämellä. Toive nopeasta löytymisestä on monen aivan keskenään vieraankin ihmisen puheenaiheena.
Kadonneiden löytymisistäkin tiedotetaan ja iloitaan. Silloinkin, kun kadonnut ei ole edes tuttu. Helpotus omaisten ja läheisten puolesta on monen mielessä. Kadonneen ihmisen tärkeys ja merkitys kirkastuu vallankin lähipiirissä. On aihetta juhlaan.
Sunnuntain evankeliumissa kerrotaan kadonneista. Paimen etsii kadonnutta lammastaan ja nainen kadonnutta kultarahaansa. Löytäessään etsimänsä paimen ja nainen kutsuvat ystäviään ja naapureitaan juhlimaan ja iloitsemaan kadonneen löytymistä.
Fariseukset ja lainopettajat paheksuivat Jeesuksen tapaa hyväksyä syntiset seuraansa ja syödä heidän kanssaan. Jeesukselle jokainen ihminen on tärkeä. Jumalakin etsii. Hän etsii eksyneitä, kutsuu syntisiä ja antaa synnit anteeksi. Tänäänkin voimme uskoa Jeesuksen sanat, että Jumalan enkelit iloitsevat yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen. Voi miten suuri ilo ja riemu on taivaassa jokaisesta kadonneesta, joka on löytynyt!
Rukoilemme:
Jumala, taivaallinen Isämme.
Sinä et tahdo, että yksikään luomasi ihminen joutuu hukkaan.
Paljon enemmän kuin me etsimme sinua, sinä kannat huolta meistä.
Anna meille herkät korvat kuulla kutsuva äänesi.
Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Aamen.
– Anne Valtonen, Jurvan kappeliseurakunnan diakoniatyöntekijä-lähetyssihteeri
