Otsikko kuuluu, ”mitä Jeesus tekisi”. Kristikunnan historiassa monet ovat pyrkineet seuraamaan Jeesusta ja kysyneet eri tilanteissa, mitä Jeesus tekisi. On selvää, että ylilyönneiltäkään ei ole voitu välttyä. Näitä ylilyöntejä sattui jo opetuslasten kohdalla, kuten Sebedeuksen pojista kerrotaan (Mark. 10:35–45). Ehkä parempi olisi kysyä, mitä Jeesuksen seuraaja tekisi. Ylipäätään on ongelmallista pyrkiä tekemään, kuten Jeesus teki: Jeesus on Jumalan poika – siis itse Jumala! Jos ryhdyn toimimaan Jeesuksen tavoin, otan helposti itselleni Jumalan valtuudet.
Jokainen meistä kohtaa monia ihmisiä. Joidenkin taustoista tiedämme jopa paheksuttavia asioita. Miten siis tulisi toimia? Lopulta yksiselitteistä ja joka tilanteessa toimivaa ratkaisua tuskin on olemassakaan.
Kun Jeesus kohtasi samarialaisen naisen Sykarin kaivolla (Joh. 4:5–26), niin naisen menneisyys tuli ilmi. Seurauksena ei ollut lopulta nuhdesaarna – eikä oikeastaan edes suora evankeliumin julistus. Jumala oli saanut jo tehdä työtään tuon naisen sydämessä ja tämä tuli ilmi hänen puhuessaan Jeesuksen kanssa. Apostoli Paavali sanoo: "Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme”. (Ap. t. 17:27–28) Jeesuksen seuraajana saan luottaa myös siihen, että hän itse menee edelläni (Matt. 28:7).
– Teemu Leino, Kurikan seurakunnan pastori
