Jokainen on joutunut tilanteeseen, jossa joku on loukannut meitä. Myös me olemme pahoittaneet muiden mieliä. Kun loukkaamme toista, on tärkeää, että myönnämme virheemme ja pyydämme anteeksi. Se vaatii kuitenkin ylpeyden nielemistä, mikä ei aina ole helppoa. Ehkä vielä hankalampaa on kuitenkin anteeksi antaminen. Sydämemme muistaa pitkään kärsimänsä pahan. Me vaadimme hyvitystä. Tällainen synnyttää ihmisten välille pitkäksi aikaa epäsopua.
Loukkausten ja koston kierre vahingoittaa ihmisten elämää monella tasolla. Siinä ei ole mitään uutta. Syntiinlankeemuksessa ihminen kääntyi pois Jumalan tahdon mukaisesta elämästä. Vaikka maailmassa on paljon kylmyyttä ja pahuutta, on meillä silti toivoa. Tämä toivon lähde on Jeesus. Taivaallinen Isämme tarjoaa meille anteeksiantoa Jeesuksessa Kristuksessa.
Jumalan anteeksianto velvoittaa meitä kohtelemaan lähimmäisiämme ystävällisesti ja anteeksi antavasti. Kun elämme siten, Jumalan rakkaus säteilee kauttamme läheisiimme ja Jumalan tahto saa toteutua elämässämme. Pyhän Hengen rohkaisemina voimme kohdata ihmiset Jumalan luomina lähimmäisinä. Meitä kutsutaan tukemaan lähimmäisiämme heidän vaikeuksissaan ja iloitsemaan heidän kanssaan onnen hetkinä.
– Tapani Virkkala, Jalasjärven kappeliseurakunnan seurakuntapastori
