Uudessa Testamentissa on paljon kertomuksia Jeesuksen tekemistä parannusihmeistä. Hänen luokseen tuotiin sairaita, että hän koskisi heihin. Sunnuntain evankeliumiteksti (Mark. 7:31–37) kertoo kuinka Jeesus paransi kuuron miehen.
Omien kipujemme ja vaikeuksiemme keskellä parannusihmeet ja yleisökirjoituksissa tilaa saaneet kirjoitukset saattavat ahdistaa. Onko oma pimeys omaa syytämme? Pimeys voi olla yksinäisyyttä, sairautta, turvattomuutta ja pelkoa tässä elämässä, joka ihannoi terveyttä, tehokkuutta ja luovuutta. Tuntuu, että omiin rukouksiin ei saa vastausta, vaikka kuinka huutaisi Jumalan puoleen. Taivas pysyy vaiti.. Käymme kauppaakin Jumalamme kanssa. Jos Herra… niin minä…
Emme osaa ratkaista elämän ja uskon kysymyksiä. Ne ovat Jumalan, Luojamme, salaisuuksia. Aina emme osaa edes rukoilla/antaa Jumalalle neuvoja, mitä Hänen pitäisi meidän elämässämme tehdä. Jää vain huokaus. Herra, sinä tiedät. Auta! Erään runoilijan sanoin: ”Jumala ei ole aina luvannut sinistä taivasta, kukkareunaisia polkuja läpi elämämme. Jumala ei ole luvannut aurinkoa ilman sadetta, iloa ilman surua. Mutta Jumala on luvannut voimaa päivää varten, lepoa työhön, valoa tielle, armoa koettelemuksiin, apua ylhäältä, täydellistä myötätuntoa ja kuolematonta rakkautta.”
Parantamista on myöskin suostuminen sanoihin: ”Tapahtukoon sinun tahtosi”. Psalmissa 55:23 sanotaan: ”Jätä taakkasi Herran käteen. Hän pitää sinusta huolen. Hän ei ikinä salli hurskaan sortua.” Kasteessa olemme saaneet Jumalan lapsen oikeuden ja silloin saamme lapsen lailla ottaa Jumalan kädestä kiinni ja jatkaa matkaa tuvallisesti luottaen, että Isä pitää meistä huolen, Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen tähden.
”Vain sinä tunnet minut, Vapahtaja, ja tiedät lääkkeen kaikkiin haavoihin. Jos luoksesi en pääse voittajana, saan tappioni tuoda kuitenkin.
Jos en voi suoraan Isän syliin juosta ja uskon varmuudesta riemuita, saan ahdistuksen yössä sinuun luottaa ja ääneen huutaa: Herra, armahda!
Jos en voi katsettani sinuun nostaa ja lapsen lailla jäädä turviisi, saan katumuksen, tuskan alta pyytää: Nyt minuun tartu, Vapahtajani!” Virsi 289
– Raija Haavisto
