Enkeleistä on varmaankin suurimmalla osasta ihmisiä jonkinlainen mielikuva tai ehkäpä jopa muisto. Minulle tulee ensimmäisenä mieleen lapsuuden ajoilta suojelusenkelitaulu, joka oli ripustettuna seinälle sänkyni yläpuolelle. Nukkumaan mennessäni vilkaisin aina enkelitauluun ja nukahdin levollisena. Myös rakkain kirjani lapsuudesta liittyy enkeleihin. Kirjan nimi on ”Anna kulkee enkelin kanssa”. Tuossa kirjassa kerrotaan kauniisti, lapsenomaisella tavalla Annan kohtaamisesta enkelin kanssa. Anna sai kirjassa enkeliltä rakkauden silmälasit, joilla hän pystyy näkemään ihmisten sydämiin. Kirjan sanoma puhutteli silloin ja puhuttelee edelleen. Enkeli auttoi Annaa huomaamaan lähimmäisen, joka tarvitsi apua.
Enkeleistä puhutaan nykyään monissa yhteyksissä, ja enenevässä määrin sellaisissa yhteyksissä, joissa ei puhuta Jumalasta mitään. Kuitenkin Raamatussa opetetaan, että enkelit ovat Jumalan sanansaattajia, joiden tehtävänä on suojella ja opastaa ihmisiä ja muistuttaa heitä Jumalan tahdon mukaisesta elämästä. Suomen kielen sana “enkeli” tulee latinan sanasta “angelus”, mikä tarkoittaa lähettilästä eli sanansaattajaa. Enkelit ovat Jumalan luomia henkiolentoja.
Ajattelen, että lapsille enkeleillä on turvaa tuottava merkitys. Ajatus omasta suojelusenkelistä voi lohduttaa ja tuoda jopa rohkeutta jännittävällä hetkellä. Seurakunnan perhekerhossa omat lapseni oppivat aikoinaan enkelilaulun, jonka sanat ovat jäänee hyvin muistiin.
”Enkeli taluttaa pientä kulkijaa. Enkeli lohduttaa tiellä kaatuvaa. Suojassa enkelin saan vaeltaa, suojassa enkelin saan nukahtaa. Enkeli viestin tuo, Jeesus rakastaa. Enkelin sanomaa muille kertokaa. Suojassa enkelin saan vaeltaa, suojassa enkelin saan nukahtaa.”
– Hanna Silvola
