Tuleva sunnuntai on valvomisen sunnuntai. Samalle päivälle osuu myös Isänpäivä. Taivaan Isä kutsuu meitä valvomaan, odottamaan Jeesuksen paluuta. Hän kutsuu meitä olemaan valmiita ja valmistautumaan Herramme tuloon. Millaista valmistautumista se voisi olla, mitä Jumala meiltä odottaa? Miten meidän tulisi valvoa?
Olen oppinut jotain valvomisesta ja valmistautumisesta omalta isältäni. Isäni sai kulkea elämänsä loppuosasta yli 30 vuotta ”kahdenmaan kansalaisena”, Taivaan Isän omana. Hän opetti meille lapsilleen perusluottamuksen Taivaalliseen Isään. Isänpäivänä neljä vuotta sitten sain yllättäen suruviestin isäni kuolemasta. Emme olleet sellaista osanneet odottaa. Hän sai kuitenkin elää kanssamme 72 vuotta ja olla isä meille lapsilleen, opettaa, kasvattaa ja rukoilla, kulkea vierellä, olla tukena. Hän kertoi Jumalan rakkaudesta ja välitti tuota rakkautta ja luottamusta omalta osaltaan eteenpäin.
Koskaan me emme voi tietää, milloin omat päivämme ovat täynnä. Siksi on tärkeää toteuttaa valvomisen kehotusta jokaisena päivänä. Tehdä toisille niin kuin toivoisimme itsellemme tehtävän. Rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään. Elää Jumalan rakkautta todeksi perheessämme, lähipiirissämme, kaikkialla ympärillämme.
Isän lempivirsi oli Joutukaa sielut on aikamme kallis. Sitä hän usein lauloi iltaisin. Se tuntui aika surumieliseltä, mutta toisaalta virren sanat ovat hyvin herättelevät. Siinä todella kehotetaan valvomaan, ja olemaan tuhlaamatta aikaansa. ”Jeesus ei syntisen sortua sallis, kaikille armosta autuuden sois / Oi valitkaa tie, joka elämään vie”.
Elämässä meitä koettelevat monenlaiset asiat ja monenlaiset vaiheet. Välillä luottamustamme Jumalaan koetellaan, välillä saatamme ajautua kauas Jumalan luota. Minne kuljetkin, älä kuitenkaan mene kauas – Ja jos menetkin, olet aina tervetullut palaamaan takaisin Taivaan Isän syliin! Taivaan Isä ottaa luokseen jokaisen lapsensa ja antaa anteeksi meidän virheemme. Meillä jokaisella on rakastava Taivaallinen Isä.
– Mervi Laasanen, diakoniatyöntekijä, Kurikan alueseurakunta
