”Istuttaja ei siis ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun. Istuttaja ja kastelija ovat samassa työssä, mutta kumpikin saa palkan oman työnsä mukaan. Me olemme Jumalan työtovereita, te olette Jumalan pelto ja rakennus. Jumalalta saamani armon mukaan olen taitavan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, jolle joku toinen rakentaa. Mutta kukin katsokoon, miten rakentaa. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea." (Kor. 3:7–11)
Uusi Testamentti sisältää useita maanviljelykseen ja rakentamiseen liittyviä vertauksia. On kylväjävertaus, on vertaus ruohosta, ja kukasta jonka yli tuuli käy, sinapinsiemen, vertaus kulmakivestä, vertaus hiekalle ja kalliolle rakentamisesta. Näistä viimeinen tosin on ymmärrettävä alkuperäiseen ympäristöön sopivaksi, meillähän pyritään nimenomaan rakentamaan hiekalle (ei kuitenkaan yksirakeiselle, kirj. huom.!) kallion ollessa vasta toiseksi paras vaihtoehto. Hiuksia jos halotaan, niin hiekka jossa on useampaa raekokoa tunnetaan paremmin sorana. Meillä kasvillisuus sitoo maaperää, ja toiseksi kova kuivuus/rankkasateen vuorottelu ei ole osa normaalia vuodenkiertoa.
Nykyään vähätellään paljon suomalaisuutta, yhteiskuntaa, tapoja ja kristillistä arvopohjaamme. Tai jälkikristillistä arvopohjaamme, kukin valitkoon korvasyyhynsä mukaisen termin. Me nyt olemme vaan tämmösiä, eihän tämä nyt mitään, miten hienosti onkaan muualla, täältä puuttuu sitä, meiltä puuttuu tuota ja teiltä puuttuu molempia, ja niin edelleen.
Asumme maassa, jossa puolet vuodesta sää on elämälle vihamielinen, maaperämme on köyhä, puhutaan sitten luonnonvaroista tai ravinteista. Kun vertaa ojituksen tiheyttä tai lapion mallia amerikan mantereelta tai vaikka pustan ja mustan mullan vyöhykkeellä, ja huomaa monin paikoin yhä edelleen vuosi vuodelta kasvavat kiviröykkiöt tai -aidat peltojen vierillä, mieleen tulee hakematta, että maa ei kasva muuta kuin kiviä. Metalleja on niukasti, kaasua ja öljyä ei lainkaan. Aina silloin tällöin puhutaan arvometalleista, jopa jalokivistä, mutta koeporauksia ja lehtijuttuja lupaavasta esiintymästä pidemmälle ei useimmiten päästä. Mikä voi kaivoslainsäädäntömme huomioon ottaen olla myös hyvä asia.
Ja kuitenkin, kaikilla mittareilla olemme onnistuneet yhteiskunnan kylvötöissä ja rakentamisessa paljon keskimääräistä paremmin. Olen aivan varma siitä, että kristillisellä arvopohjalla on siinä osansa. Jeesuksen opetukset ja esimerkki ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, miten hyvässä maassa saamme elää. Ne ovat vuosisatojen aikana muokanneet niin maata, yhteiskuntaa kuin ihmisiäkin. Aina Ranskan vallankumouksesta lähtien, ja eritoten viimeisen sadan vuoden aikana on monen ismin ja ihmisen suulla todettu, miten kristinusko on mennyttä aikaa, Jumala on kuollut, kirkko joutaa mennä, teistit ovat yksinkertaisia ja niin edelleen ja niin edelleen, kukin korvasyyhynsä mukaan. Mitä sinä ottaisit kivijalastamme pois? Ja ennen kaikkea, mitä sinä laittaisit tilalle? Jos Jumalan sanaa ei enää tarvitse/saa/voi kylvää, mitä sinä kylväisit tilalle? Ihminen ei ole tabula rasa, tyhjä taulu, vaan ihminen on myös yhteiskuntansa kuva. Mikään pelto ei pysy tyhjänä odottamassa oikeaa hetkeä ja viljelyskasvia.
Siispä, kukin katsokoon miten rakentaa, ja millaista satoa tuottaa.
– J. Lähdesmäki, johtava nuorisotyönohjaaja
