”Laskee pienen kelkkamäen kukin – ensi näin porras vuosi – porras vuosi nousten ylöspäin. Sitten alkaa alamäki vielä vauhdillansa, kuka luisuu kelkallansa, kuka housuillansa. Joku lipuu lyhemmästi, toinen pitemmälle. Kenen kurjan takamukset kestää – onni hälle! Hyvät laskee kelkoillansa, huonot housuillaan. Tämän kerran, sitten isä noutaa nukkumaan.” (Kullervo Rainio)
Vaikka tämä on laskiaisruno, se voi kertoa myös ihmiselämästä. Elämän mäissä kiivetään ja lasketaan kunnes Isä noutaa nukkumaan.
Laskiaisen jälkeen laskeudutaan paaston aikaan. Lähdemme seuraamaan Jeesusta Jumalan rakkauden uhritielle, josta Jeesus kertoi opetuslapsilleen Joh. 12:25–33. Jeesus sanoi: ”Isä, kirkasta nimesi!" Silloin kuului taivaasta ääni: "Minä olen sen kirkastanut ja kirkastan jälleen." (Joh. 12:28) Opetuslapset saivat kuulla Jeesukselta millainen tulisi olemaan hänen kärsimystiensä ja kuolemansa. Opetuslasten, kuten meidänkin on sitä vaikea ymmärtää.
Paaston aikana on hyvä hiljentyä ja tutkiskella Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa. Samalla muistaa: vain meidän syntiemme tähden kaikki tapahtui, että me sen kautta tulemme armahdetuiksi ja saamme sen kautta iänkaikkisen elämän.
”Siis kiitän kärsimyksistäsi Vapahtajani aina. Viipyä anna lähelläsi, rintaasi vasten paina niin, että öin ja päivinkin veljenä sinut tuntisin ja armon ruhtinaana.” SV 27:6
– Anna Siekkinen
