Armo lienee ainakin sitä, että Jumalaa voi lähestyä ilman mitään temppuja. Silloin, kun voimat loppuvat. Voin puhua Hänelle hiljaa, kertoa kuulumiseni, pettymykseni, arimmat haaveeni ja suurimmat pelkoni. Avunpyyntööni haluaisin vastauksen. Luottamus Jumalaan horjuu, kun pyytämääni väliintuloa ei kuulu.
Totta puhuen en taida malttaa jäädä odottamaan vastausta. Arjen täyttää kaikkinainen kiire. Eihän minulla ole aikaa odottaa. Sitä miettiessäni muistan jälleen, että Jumala on luvannut puhua Raamatussa. Vailla kaikkea glamouria, tuon kansistaan löystyneen rippiraamattunikin sivuilla. Onko minusta odottamaan? Apu lienee lähempänä kuin luulenkaan. Kaikkeen kiireeseeni vastaus ei taidakaan olla ihmeellisenä rukousvastauksena saatu jumalallinen kyky kestää loputonta stressiä tai pystyä pitämään yhtäaikaa ilmassa kaikki arkeni jonglöörauspallot.
Raamatussa muuten on kuulemani mukaan vuoden joka päivälle toistettuna ”Älä pelkää”. Kun vauhdin hidastaminen pelottaa, idean oikeasta suunnasta saattaa saada vaikka sinne kiireen keskellekin. Itselleni yhtenä muistutuksena toimii Juha Tapion laulu Rakastettu.
Jaksoin kaiken ja lisää
Vaikka niin moni nääntyi
Olin varma: "Mä hallitsen virtaa"
Kunnes kohti se kääntyi
Olin kestänyt kaiken
Häpeää kestänyt en
Jätin taakseni kaupungin valot
Ja voittamisen
Älä pelkää, älä pelkää,
sinä et pääse putoamaan
Rakastettu on oikea nimesi
ja tulee nimenäsi olemaan
– Kaisa Alaranta
