Miten vaikeaksi elämä välillä käykään tiedostavalle kuluttajalle. Tietoisuus maailman epäoikeudenmukaisuudesta asettaa elämäämme vaatimuksia, joiden edessä mieli ahdistuu. Voinko ostaa vaatteen, jonka alkuperä ja tekijät ovat hämärän peitossa. Voinko heittää banaaninkuoret roskikseen? Jos ne heittää biojäteastiaan, helpottaako se edes vähän huonoa omaatuntoa siitä, että banaani ei ole reilun kaupan banaani? Riittääkö se, että auto kuluttaa vain vähän polttoainetta, vai joko pitää harkita sähköautoa?
Tämänkaltaisten kysymysten on sanottu olevan sukua sille ahdistukselle, jota Luther koki uskonnollisessa kamppailussaan. Luther kysyi aikalaistensa tavoin: ”Osaanko olla riittävän hyvä, että pelastun?” Nykyajan ihminen kysyy kenties näin: ”Osaanko elää riittävän hyvin, että maailma pelastuu?”
Omaatuntoa lievittämään nykyajan yrityksillä on monenlaisia pieniä pyrkimyksiä, jotta kuluttaminen vaikuttaisi eettiseltä. ”Kun ostat meidän tuotteita, osa hinnasta menee hyvään tarkoitukseen.” Hieman halveksuvasti näitä keinoja nimitetään joskus viherpesuksi. Mutta ovatko nämä eettisten kuluttajan täkyt nykypäivän aneita? ”Kun kolikko kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa.” Jotakin samaa niissä on.
Jossakin vaiheessa on vain tunnustettava, elämäni tuottaa aika paljon hiilijalanjälkeä, vaikka kuinka pyrkisin sitä vähentämään. Elämäni tuottaa kärsimystä. Luther löysi samoin myös oman syyllisyytensä luonteen. Minä olen syntinen. Siitä ei pääse omin voimin irti, ei vaikka miten yrittäisi ja vaikka miten paljon tekisi hyvitystekoja.
Luther oivalsi armon luonteen. Jumalan rakkaus ei kohdistukaan hyvään ja rakastettavaan, vaan pahaan ja vastenmieliseen. Jumala rakastaa ihmistä. Jumala kyllä vihaa kaikkea sitä, mikä rikkoo luomakuntaamme tai toista ihmistä. Mutta ihmisen Jumala armahtaa Kristuksen tähden. Syyllisyydestämme on jo maksettu täysi hinta. Kun omat teot ja pyrkimykset eivät enää riitä, voi tipahtaa armon kalliolle Kristukseen uskoen. Silloin myös avautuu rakkauden näkymä kaikkeen siihen mitä teemme.
Herramme Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille!
– Jani Latva-Nikkola, Jalasjärven aluekappalainen
