Opiskeluvuosieni aikana Suomessa oli voimakas nuorisoherätys. Itsellänikin oli tuolloin etsikkoaika: Jumalan sana kiinnosti. Tunsin olevani syntinen ja vailla pelastusta. Kyselin, voiko tällainen päästä taivaaseen? Vastaus löytyi Raamatusta: ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh.3:16)
Tieto uskoontulostani levisi myös sukulais- ja tuttavapiireihin. Niinpä erään kerran eräs mies alkoi kakistellen ja rykien kysellä: ”Sinäkin kuulemma olet ryhtynyt vakavaksi.” Vastasin: ”Päinvastoin, nyt on vakavasta tullut iloinen. Syntini on anteeksi annettu. Olen Jeesuksen oma. Olen vapaa.”
Monet ajattelevat, että uskoontulo muuttaa ihmisen elämän tylsäksi. Entiset ilot ovat vaihtuneet kuivaan elämään, jossa noudatetaan orjallisesti kieltoja ja käskyjä. Tämä käsitys on väärä. Kun ihminen tulee uskoon, Pyhä Henki tulee häneen asumaan. Maailman henki väistyy ihmisen sydämestä. Kyseessä on vallanvaihto. Ihmisen kiinnostuksen kohteet muuttuvat ja mielipiteet vaihtuvat Jumalan sanan mukaisiksi. Tällöin ihminen haluaa elää Jumalan sanan, Raamatun, opetusten mukaisesti, sillä ”jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle.” (2.Kor.5:17)
Kun ihminen on vapautunut synnin orjuudesta, siitä maailmallisesta elämäntyylistään, johon hän oli väsynyt, hän tietenkin iloitsee suuresti siitä vapaudesta, minkä usko Jeesukseen hänen elämäänsä toi. Viime vuosikymmeninä monet julkkiksetkin ovat kertoneet muutoksesta elämässään. Elämään on tullut uusi suunta ja tarkoitus. Se ei tarkoita sitä, että sitten elämä on täydellistä ja vailla koettelemuksia. Ei, vaan vaikeuksienkin keskellä Herramme nostaa ja kantaa yhä uudelleen. Synnittömiäkään meistä ei tule, mutta armahdettuja syntisiä kylläkin: Jeesuksen veren puhdistuksessa saa kilvoitella päivittäin eteenpäin.
Joskus väitetään, että uskovat luulevat olevansa muita parempia. Näin ei ole, vaan ehkäpä Jeesukseen uskova ja turvautuva ihminen on voimakkaammin tajunnut suuren syntisyytensä pyhän Jumalan edessä. Hän on tajunnut, että omilla ansioilla ei taivaan portista pääse sisälle. Tarvitaan pelastajaa, jonka lunastamana kutsu taivaan kotiin kerran tulee. Siitä seuraa ilo ja vapaus, myös halu seurata elämässään Vapahtajaa ja elää hänen opetustensa mukaan. Aivan kuten Jeesuksen opetuslapsetkin vajavuuksistaan huolimatta tahtoivat tehdä.
Apostoli Paavali opasti aikoinaan Galatian seurakuntalaisia: ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.”(Gal.5:1) Parhaiten säilytämme kristityn vapautemme, kun rukoilemme päivittäin, luemme Jumalan sanaa, meillä on seurakuntayhteys ja käymme Herran pyhällä ehtoollisella. (Apt.2:42)
Pelastus on lopultakin suurta Jumalan armoa meitä syntiin langenneita ihmisiä kohtaan. Armo on tarjolla jokaiselle, mutta se jää hyödyttömäksi, ellei sitä uskossa Jeesukseen ota vastaan.
”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden (voiman) tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.” (Joh.1:12)
Heikki Koskela
