Koti-ikävä on meille kaikille tuttu tunne. Pieni lapsi on hetken kyläilemässä, leikkii ja riemuitsee kunnes yht’äkkiä se iskee- ikävä kotiin. Usein se iskee yöllä kun on hiljaista ja pimeää. Toisinaan ei auta kotoa mukaan otettu halinalle eikä mumman ja paapan lohduttelu vaan on lähdettävä viemään lasta kotiin.
Koti-ikävää tuntevat Suomesta ulkomaille lähteneet tai kotipaikalta muualle muuttaneet samoin kuin kaikki ne ihmiset jotka ovat tulleet meidän maahamme uuden elämän toivossa.
Ihmisellä on kaipuu myös taivaan kotiin. Taivaallinen koti-ikävä kohtaa meitä varsinkin silloin, kun läheinen ihminen kuolee. Jo pieni lapsi kyseli miksei Taivaan Isä ottanut meitä muitakin kotiinsa paapan kuoltua. Se tuntui hänestä epäreilulta.
Joskus tuntuu, että kaikki murheet kaatuvat päälle; jatkuvat muutokset ympärillä, tietotekniikan osaamattomuus, jatkuva ikävien uutisten tulva, sairaudet ja jopa ikääntyminen ja yksinäisyys ahdistavat ja TAIVASKIN tuntuu olevan hiljaa.
Ja kuitenkin –Ihminen on luotu viljelemään ja pitämään huolta Jumalan luomasta maailmasta. Hän on luonut ihmisen elämään hänen yhteydessään. Meidät on myös kutsuttu tukemaan ja rohkaisemaan toinen toistamme.
Jumala ei ole luvannut aina sinistä taivasta, kukkareunaisia polkuja läpi meidän elämämme. Mutta Jumala on luvannut voimaa päivää varten, lepoa työhön, valoa tielle, armoa koettelemuksiin ja apua ylhäältä.
Ja hei- meidät on kasteessa otettu Jumalan lapsiksi ja taivaan perillisiksi Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemisen kautta. Ristiltä loistaa valo meidän elämämme kärsimyksiin. Ei sitä aina näe. Luonnossakin pitkä pilvijakso tai tämänpäiväinen lumisade estää näkemästä pitenevät päivät ja kesän saapumisen ja kuitenkin se kesä tulee. Näemme sen almanakasta. Samoin Jumalan sanasta näemme, että kirkkaus on edessäpäin. Jeesus lupasi olla omiensa kanssa joka päivä maailman loppuun asti. Vain vähän aikaa ja itku muuttuu iloksi.
Muistan aina kun äiti ja isä olivat järjestämässä hautapaikkaansa. Isä sanoi että on ollut raskas päivä kun on pitänyt miettiä omaa kuolemaansa, mutta kun Jumalan hänelle antama aika alkoi täyttyä isä sanoi: Kiitos kiitos – Se on ihana asia päästä Taivaan kotiin. Kuin lapsi päästyään kyläpaikasta kotiin hänkin sai juosta Taivaan Isän syliin.
Maksettu on velkani mun. Ylistys olkoon ristiinnaulitun.
Henkesi on voimani mun. Ylistys olkoon ristiinnaulitun.
Luonasi on kotini mun. Ylistys olkoon ristiinnaulitun.
Raija Haavisto
