Päivä kirkastuu, sanotaan kun sateen jälkeen selkenee. Asia kirkastuu, kun koetamme ratkaista ongelmaa ja se selviää. Kun ihminen kirkastuu, ainakin Pohjanmaan murteessa se tarkoittaa suuttumista ja kiukkua, ja sen kertomista selkeästi niin äänen painolla, sanoilla ja eleillä. Ei jää epäselväksi, ei näkyvyys, asia kuin suuttumuskaan.
Mutta kun Nasaretin opettajasta tuli esiin Jumalan Poika, edes Hänen lähimmät työtoverinsa eivät ymmärtäneet. He näkivät, mutta eivät ymmärtäneet. Ehkä nämä kolme olivat juuri eniten kirkastumista vailla: Kallio, joka mureni ja kielsi edes tuntemasta Jeesusta, sekä Sebedeuksen pojat, jotka suunnittelivat toimivansa Jeesuksen, Messiaan ja kuninkaan korkeimmissa viroissa. Matteuksen evankeliumissa he pyytävät jotenkin näin; kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolellasi.
Opetuslapset näkivät ja kokivat jotain jota he eivät käsittäneet, jotain mitä he pelkäsivät. Mitäpä sanoo tämä voima joka paljastettiin, tai kuten Raamattu sanoo, kirkastettiin. Hän sanoi: ” Nouskaa, älkää pelätkö.”
Niin, ehkä juju onkin siinä, että ehdottoman täydellisen Jumalan, ja Hänen Poikansa lähettiläänä ei tarvitse ollakaan itse ehdottoman täydellinen. Täydellinen Jumala sietää epätäydellistä ihmistä, eikä pelkästään siedä, vaan rakastaa. Ja jopa lähettää tämän epätäydellisen edustamaan itseään, lähettilääksi. Se on armoa, jos mikä.
”Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää.”
Juha Lähdesmäki
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.