Kesä on juhlien, reissujen ja virkistäytymisen aikaa. Toiset matkustavat ulkomaille, toiset taas reissaavat mieluummin kotimaan kohteisiin. Loma-aikana päätös lähteä vaikkapa yhden päivän reissulle voi syntyä yhtäkkiä aamukahvin aikana, jos sää näyttää hyvältä.
Useilla ihmisillä on joku tietty paikka, jonka he kokevat sielunmaisemakseen, jonne on päästävä joka kesä. Oma kesämökki on monelle paikka, jossa saa rentoutua ja nauttia läheisten seurasta. Joillekin se on tunturivaellus tai käynti metsäretkellä, toiselle hiekkarantapäivä, kolmannelle kalliorannat meren äärellä. Meren rannalla, kallioisella rantakivellä meren tyrskyjen keskellä voi kokea oman pienuutensa ja Jumalan suuruuden.
Jumalan luoma maailma on ihmeitä ja katseltavaa täynnä. Luojan suuruus näkyy kaikkialla ympärillä. Luonnolla on merkillinen vaikutus stressin ja kiireen tunnun vähenemiseen. Jatkuvan melun ja kiireen keskellä ei löydä rauhaa, vaan se rasittaa kehoa ja mieltä. Jeesuskin tarvitsi lepoa, hän vetäytyi välillä yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen. Raamatussa ei puhuta kiireestä ja stressistä, vaan Jeesus kehottaa: “Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat, minä annan teille levon.”
Virsirunoilija Johan Kahl kirjoitti jo vuonna 1745: “Maat metsät hiljenneinä ja meret tyyntyneinä kiittävät Jumalaa. On laannut voima tuulten, vaikene puhe huulten. Vain sydän puhua nyt saa.” Hiljentyminen antaa mahdollisuuden kohdata sellaisia asioita, johon meillä ei ole sanoja, mutta jonka tunnemme sisällämme– ja jonka Jumala tuntee meitä itseämmekin paremmin.
Hanna Silvola
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.