Vuosikymmeniä sitten keskustelin erään miehen kanssa, joka väitti, ettei hän ole tehnyt yhtään syntiä. Hän on aina ollut kaikille hyvä, tehnyt työnsä tunnollisesti, ollut rehellinen ja onpa tullut autettua hädänalaisiakin. Lisäksi hän kertoi että hän osaa lähes kaikki virret ulkoa. Pitkän keskustelun jälkeen mainitsin hänelle, että väärät ajatuksetkin ovat syntiä ja vastoin Jumalan tahtoa.
Silloin hän tajusi, ettei hän aivan puhdas pulmunen ollutkaan.
Monesti ajatellaan, että suuret rikokset kuten murha, pankkiryöstö tai suuri kavallus ovat syntiä. Kuitenkin Jumalan sanan mukaan me rikomme joka päivä Jumalan pyhän lain väärin ajatuksin, sanoin, teoin, asentein ja laiminlyönnein. Ymmärrämme, että kukaan meistä ei voi kerskua hyvällä elämällään pyhän Jumalan edessä. Paavali kirjoittaa kirjeessään roomalaisille: ”Kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoataan.” (Rm.3:12)
Kuningas Daavid joutui tutkimaan itseään, kun profeetta Naatan avasi hänen silmänsä näkemään väärän teon. Kuningas oli ottanut vaimokseen toisen miehen vaimon, Batseban, ja tapattanut taistelussa hänen miehensä Uurian. Daavid nöyrtyi ja katui syntiään Jumalan edessä: ”Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden, pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rkoksestani, puhdista minut synnistäni...Sinua ainoaa vastaan olen syntiä tehnyt, olen tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi.” (Ps.51:3-4,6)
Elämänilo oli kadonnut ja syyllisyys painoi kuningasta: ”Anna minun kuulla iloa ja riemua. Anna minulle jälleen pelastuksesi ilo ja tue minua alttiuden hengellä.” (Ps.51:10,14) Jumala kuuli Daavidin rukouksen ja armahti häntä, sillä ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.” (2.Piet.5:5)
Kerran vastaani tuli talvisella iltalenkillä potkukelkkaileva mies, joka oli hieman päihtynyt. Jo kaukaa kuulin illan hämyssä hänen huutavan lausetta, joka on tässä Daavidin katumuspsalmissa: ”Jumala, luo minuun puhdas sydän, ja anna minulle uusi, vahva henki.” (Ps.51:12) En tiedä, mikä oli miehen avunhuudon aiheuttanut, mutta minun oli saman tie hiljaa rukoiltava tuon miehen puolesta.
Kun synti jää tunnustamatta, se alkaa jäytää voimiamme ja elämän ilo väistyy. Siksi on tärkeätä toimia Sananlaskujen kirjan viisaiden ohjeisen mukaan: ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.” (Snl.28:13)
Heikki Koskela
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.