Itsensä tutkiminen

by Kurikan seurakunta elokuuta 20, 2020 0 kommenttia armo rukous

Istun peilin edessä tutkimassa itseäni. En välitä ulkonäöstäni, unohdan hetkeksi toisten arvostelun. En vertaa itseäni toisiin. En yritä kilpailla saavutuksillani tai omaisuudellani. Peilinäni on Jumalan Sana, jota vastaan arvioin itseäni ja elämäntapaani: Kuinka usein luulenkaan olevani parempi kuin muut. En tunnista ajatuksiani synniksi. Puhun pahaa muista. Arvostelen muita. Huomaan muiden virheet paljon herkemmin kuin omani.

Toisten tekojen ymmärtäminen on paljon helpompaa kuin omien vikojen hyväksyminen. Joskus itseni tutkiminen nostaa esiin kipeitä asioita, niin kipeitä, että ne pitäisi mielellään salassa itseltäänkin. Itseriittoisena kuvittelen pystyväni täyttämään Jumalan tahdon omin neuvoin, mutta siinä erehdyn. Voin toki puhua kauniisti ja tehdä hyvääkin toisille, mutta Jumalan eteen en niitä voi tuoda ansioina. Joskus mieleen jää jostakin ajatuksesta tai teosta kalvamaan syyllisyys, jota en millään meinaa uskoa saaneeni anteeksi.

Oikea itsensä tunteminen näkyy nöyryytenä ottaa vastaan armo yksin Jumalan lahjana. Tarvitsen täydellisen armon ja anteeksiantamuksen, muuten hukun synteihini ja joudun kadotukseen. Roomalaiskirjeessä sanotaan ”Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.

Herra, sinä tunnet minut paremmin kuin itse tunnen itseni. Tunnet varhaiset vaiheeni ja matkan, joka on johtanut minut tähän päivään. Sinulta olen saanut kaiken hyvän. Jätän käsiisi senkin, minkä tarkoitusta en ymmärrä. Tee elämästäni sellainen kuin sinä tahdot. Anna sanasi valaista polkuni päivä kerrallaan. (Päivän sana 2019-2020)

 

Heli Leppälä