Tulevaa sunnuntaita kutsutaan pikkupääsiäiseksi tai syksyn pääsiäiseksi. Sen aiheena on: Jeesus antaa elämän. Keväällä pääsiäisessä kuljetaan Jeesuksen kärsimystietä, joka päättyy ylösnousemuksen iloon. Tässä syksyn pääsiäisessä hiljennytään pohtimaan sitä, mitä ylösnousemususko on kristityn arkielämässä.
Aihetta miettiessäni mieleeni nousi eräs tuttu virsi, joka on vaikuttanut minuun syvästi rippikouluikäisestä lähtien. Virsi on monelle tuttu: Herra kädelläsi. Virressä kuvataan kaikki se arkinen usko, joka itseäni vie elämässä eteenpäin. Herran kädelle voin laskea kaikki elämäni vaiheet syntymästä kuolemaan. Usko Jumalaan on luottamusta siihen, että minua kannatellaan silloinkin, kun itsestä tuntuu, että ei tahdo enää jaksaa tai elämän vastoinkäymiset tuntuvat vievän viimeisetkin voimanrippeet.
Kuluneen vuoden aikana olemme eläneet koko maailmassa poikkeuksellista aikaa. Raamatun sanoma on ytimekäs: Hän ei jättänyt meitä yksin syntiinlankeemuksen jälkeen, vaan antoi Poikansa, jotta me saisimme elää armahdettuina ja voisimme luottaa siihen, että kaikki on Hänen tiedossaan. Tähän on hyvä turvata myös silloin, kun ympärillä myllertää tai emme tiedä, mitä tulevaisuus eteemme tuo. Hän antaa meille elämän, jossa emme säästy kärsimyksiltä tai inhimillisiltä vastoinkäymisiltä, mutta kestämme ne yhdessä Hänen kanssaan, koska Hän on luvannut pitää meistä huolta.
Leena Ranta-Opas
Vs. Diakoniatyöntekijä
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.