Pyhäinpäivä

by Kurikan seurakunta lokakuuta 29, 2020 0 kommenttia

 

Pyhäinpäivän aattona kuljen hautausmaan portista kynttiläpussi kädessäni.

Keltaisia syksyn lehtiä leijailee hiljalleen maahan raikkaan tuulen puhaltaessa.

Tuttu siunauskappeli tervehtii tulijaa ja nostattaa taas mieleen muistoja.

Pala nousee kurkkuun, sillä tilanteet elävät vieläkin vahvana. Surullisimmassa hetkessä näen äidin, itseni 12-vuotiaana ja veljeni 10-vuotiaana seisomassa isän arkun äärellä. Ei isä olisi saanut sairastua, kuolla ja jättää meitä. Äiti ja me lapset olisimme tarvinneet isää turvaksi elämäämme. Meitä lapsia lohdutettiin kertomalla, että isä oli mennyt Jumalan luo taivaan kotiin. Siellä kaikilla on hyvä olla. 

Kulkuni hidastuu hautausmaan puolella. Tätä paikkaahan sanotaan osuvasti rauhanmaaksi. Katselen hautamuistomerkkejä. Niiden ristit kertovat minulle Jeesuksen lunastustyöstä. Ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan on Jeesus viitoittanut meille kaikille tien taivaan kotiin. Usko Jeesukseen riittää. Hyvä niin. 

Aloitan kynttilöiden sytyttämisen aina isovanhempien haudoilta. Heitä en koskaan tavannut, sillä he olivat jo kuolleet ennen syntymääni. Olen kuullut heistä paljonkin kerrottavan, ja “luonut” heidät mielikuvissani. Heidän elämänsä oli kovaa raatamista ison perheen eteen. Isovanhempien luja usko Jumalan johdatukseen näkyi jokapäiväisessä elämässä. “Rukoile ja tee työtä“, siinä heidän ohjeensa jälkipolville. 

Kiertelen setieni ja tätieni haudoilla. Mieleeni tulvii mukavia muistikuvia yhteisistä tekemisistämme. Heiltä sain ymmärtämystä ja ystävyyttä, sekä opin monia elämässä tarvittavia taitoja. Isän puuttuminen hoitui näin tukijoukkojen voimin. Kummitätini

rakkaus ja esirukoukset kantoivat minua aikuisikääni asti. 

Isän ja äidin haudalla sytytän kynttilät molempien lyhtyihin. Eletty yhteinen elämä

jatkuu, vaikka en heitä näe. Kerron heille iloni ja suruni, onnistumiseni ja vastoin-käymiseni.  Uskon, että he haluavat vieläkin tietää, mitä minulle kuuluu. 

Rukoilemme virren 147:5 sanoin:
“Johda, Herra uskollinen, armollinen kotiin kaikki kulkijat.
Matkan jälkeen taivaassasi, kiitostasi sukupolvet laulavat.”

 

                Siunattua pyhäinpäivää
                Ulla Syrjä