Tiedotusvälineissä on yhä enemmän viestejä, että joulua tulisi viettää vain aivan pienellä joukolla. Entä jos tapana on ollut kokoontua joulun pyhinä suurella joukolla monen sukupolven kesken? Tai että joukko kokoontuu monesta eri suunnasta? Mikä on tänä jouluna viisas ratkaisu, jotta voisi viettää joulua levollisin mielin?
Neljäs adventtisunnuntai keskittyy aivan pieneen perheeseen,
ydinperheeseen ja samalla joulun ytimeen. Maria ja Joosef olivat nuoria ihmisiä
Nasaretin kaupungissa. He olivat kihloissa, he olivat löytäneet toisensa.
Turvaverkkona taustalla oli todennäköisesti kummankin vanhemmat ja lähisuku.
Nämä nuoret olivat saamassa esikoisen. Heistä oli tulossa äiti ja isä.
Näköalana ei ole heidän tulevaisuutensa.
Voisiko tässä olla meille jonkinlainen malli. Ajatus siitä,
että tänä jouluna keskitytään kaikista tärkeimpään, Mariaan ja Joosefiin ja
heidän pieneen lapseensa. Tavallisena vuonna seuraavalla kehällä ovat seimelle
kokoontunut väki, Betlehemin kaupungin väki, tietäjät, Egyptin paon ihmiset ja Nasaretin
kotikaupungin väki. Tavallisena vuonna meillä on aivan vastaavana kehänä
läheisiä, ystäviä, naapureita, tuttuja jne.
Enkeli toi Joosefille taivaallisen tiedon heidän lapsensa
erityisyydestä. Siinä on meille joulun sanomaa Jeesuksesta. Yksi enkeli yhdelle
ihmiselle kertomassa. Tavallisena jouluna tämä enkeli jää herkästi syrjään,
sillä muistamme paljon paremmin jouluyön enkelikuoron. Siinä enkelin viestiä
säestää valtava joukko enkeleitä.
Tämän yksittäinen enkeli kertoo Joosefille, että Maria ”…synnyttää
pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa
sen synneistä.” (Matt 1: 21) Tämä sanoma tuo meille sisällön jouluun. Lapselle
annettiin nimi Jeesus, sillä hänellä oli taivaallinen tehtävä. Jeesus on joulun
lapsi, joka tuli sovittamaan meidän syntimme. Siinä meille joulun evankeliumi
eli ilosanoma.
Siunattua joulunodotusta!
Heikki Sariola
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.