Matt. 1:18–24 (1. vuosikerta)
Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin
heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta,
oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä
kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa
hiljaisuudessa.
Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa
Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa
vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän
synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän
pelastaa kansansa sen synneistä.”
Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra
on profeetan suulla ilmoittanut:
- Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja
synnyttää pojan,
ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel -
se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.
Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti
Marian vaimokseen.
Tämän sunnuntain evankeliumi on luonteeltaan pienoiskuva
suuressa kokonaisuudessa. Se keskittyy kaikista olennaisimpaan. Se on kuin
pieni taulu, jonka lähelle pitää tulla. Kuvaan kuuluu ainoastaan Joosef
päähenkilönä, enkeli ja sitten taustalla raskaan oleva Maria. Siinä on
evankeliumin puitteet. Pieni kokonaisuus mutta sisällöltään suuri sanoma.
Nimittäin tämä evankeliumi on valtaosa Matteuksen jouluevankeliumia. Edellä on
Matteuksen antama otsikko: ”Jeesuksen Kristuksen syntymä tapahtui näin.” Ja tämän
kohdan jälkeen lyhyesti Matteus kertoo heidän elämästään, lapsen syntymästä ja
nimen antamisesta.
Sanoman ydin on siinä, että Joosef sai kohdata enkelin. Aina
kun Raamattu puhuu enkelin tulemisesta ja taivaallisesta viestistä, niin
silloin jotakin suurta on tapahtumassa tai jo tapahtunut. Tämän enkelin tehtävä
oli kertoa Joosefille hänen erityinen tehtävänsä. Perheeseen syntyy lapsi, joka
hänen kauttaan kuuluu Daavidin sukuun. Samaan aikaan Jeesuksen alkuperä on
taivaallinen. Maria hänen kihlattunsa kantaa häntä ja synnyttää hänet
maailmaan. Joosefilla on erityinen paikka, Marialla on erityinen paikka ja
kaiken takana on Jumalan ihmeellinen työ. Ja se mikä odottaa tulevaisuutta on
lapsi, jolle on jo taivaassa annettu nimi Jeesus eli Jumala pelastaa, Jumala
vapahtaa.
Nuoren perheen elämä ei mennyt aivan tavallista rataa. Ajan
tavan mukaan he olivat oletettavasti nuoria ihmisiä, Maria 14-16-vuotias ja
Joosef häntä muutaman vuoden vanhempi. Heidän apunaan ja tukenaan Nasaretissa
oli molempien suvut ja läheiset. Oli menty kihloihin ja häitä odotettiin, kun
tämä tapahtui. Matteus ei kerro miten häitä vietettiin, mutta sanonta ”otti
vaimokseen” kertoo tästä tapahtumasta. Evankelista Luukas taas kertoo, että
nuoren perheen koti jäi tyhjäksi verotusmatkan takia ja Matteus taas kertoo
että matkasta tuli pitkä kun Betlehemistä piti Egyptin kautta kiertää kotiin.
Taisi Jeesus olla jo aikamoinen menijä ja perään katsottava kun matkalta
palattiin takaisin.
Tuo tiivis kuva, pienoiskuva, on Matteuksen tapa keskittää
ajatukset olennaisimpaan. Jeesuksen ajallinen perhe oli vanhemmat Maria ja
Joosef, joiden esikoiseksi hän syntyi. Puitteista kerrotaan vain vähän, jotta
enkelin viesti saisi tärkeimmän paikan. Enkeli tarvittiin, jotta Jumalan
suunnitelma etenisi. Isä-Joosef ei myöskään saanut valita nimeä, vaan enkeli
ilmoitti sen. Nimi oli samalla enne ja sanoman sisältö. Taivaasta on lähetetty
syntien sovittaja. Taivaasta on Jeesus saanut alkunsa ja hänen tehtävänsä on
myös taivaasta annettu. Vanhan testamentin kuvaukset ihmeellisestä lapsen
saamisesta huipentuu tähän kuvaukseen neitseestä syntymisestä. Se korostaa
sitä, että Jeesus on taivaallinen lahja. Hän tarvitsi elämää varten kodin ja
perheen. Maria ja Joosef saivat sen antaa. Heidät kutsuttiin tähän tehtävään ja
he toimivat kutsun mukaisesti.
Enkelin viesti oli samalla koko Matteuksen evankeliumin
alkuviesti. Koko kirja kertoo tästä Jeesuksesta ja hänen erityisestä
merkityksestään meitä ihmisiä kohtaan. Tehtävä on annettu ja Matteus kertoo,
mitä kaikkea se Jeesuksen elämässä sisälsi.
Tämä adventinaika haastaa meitä pienten asioiden äärelle.
Ulkoiset rajoitteet rajaavat elämäämme ja joudumme luopumaan mahdollisuudesta
viettää joulua suurella joukolla. Samalla näköalaksi tulee joulun sanoma, jossa
ei tarvita suuria puitteita, vaan ennemminkin suurennuslasi. Matteus kutsuu
meidät katsomaan pientä ja vaatimantonta. Kaksi nuorta, jotka odottavat lasta.
Kaksi nuorta jotka ovat hämmentyneitä. Joosef ja Maria ihmeelliseen tehtävään
kutsuttuina.
Jouluun valmistautuminen on myös kekseliäisyyden aikaa.
Jouluilon tuottaminen saa yhä uusia muotoja, kun ei voi toimia perinteiden
varassa. Nopeasti on levinnyt ”Joulupukki matkaan jo käy” laulun muunnos tälle
joululle ”Joulupukki matkaan ei käy”. Kaikenlainen ilon tuottaminen voi tuoda
joulua todelliseksi, vaikka joudumme elämään varovaisesti. Tällä viikolla tuli
sairaanhoitopiiriltä koronajoulunrauhan julistus, joka lainaa tuttua
joulurauhan julistusta: "Kehotamme kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla
hartaudella viettämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti
käyttäytymään." Kun näin toimimme, samalla voi karsiutua turhaa ja
tarpeentonta ja jäljellä on tämän päivän evankeliumin pienoiskuva, jäljellä on
kaikista keskeisin ja kaikista tärkein. Jeesus, maailman Vapahtaja.
Rukous
Taivaallinen Isä, kiitos tästä adventinajasta, jouluun
valmistautumisesta
Anna meille levollinen mieli keskittyä olennaisimpaan.
Kiitos siitä että Maria ja Joosef saivat tehtävän, jonka
kautta meillä on taivaallinen lahja Jeesuksessa Kristuksessa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.