Aarteita

by Kurikan seurakunta kesäkuuta 03, 2021 0 kommenttia

 

       Elämme maailmassa, jossa omaisuus jakaantuu ihmisten kesken sangen epätasaisesti. Löytyy ökyrikkaita ja rutiköyhiä ja paljon niiden väliltä. Kun elintaso on kasvanut viime vuosikymmeninä omassa rakkaassa isänmaassamme, on tapahtunut kehitys, joka on vieroittanut yhä useamman kauas Raamatun opetuksen mukaisesta elämästä.  Sotien aikana ja sen jälkeen elintaso oli matala, oli nälkää ja tauteja. Silloin käännyttiin helpommin Jumalan puoleen apua pyytäen. Rukoukset kuultiin ja taivaan Jumala armahti kansaamme.

        Raamatussa monissa paikoissa varoitetaan rikastumisen vaaroista. Jeesus itse päivän tekstissä varoittaa: ”Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman mutta saisi sielulleen vahingon?” (Mt.16:26) Kun ihminen menestyy elämässään ja tätä maallista omaisuutta kerääntyy, monesti ahneus saa vallan.  Omaisuudesta ja sen kartuttamisesta tulee elämän tärkein asia. Ajatellaan, että tässä pärjätään hyvin ilman Jumalaa.  Sananlaskujen kirjassa on rukous: ”Älä köyhyyttä minulle anna, älä rikkautta, anna minulle ravinnoksi määräosani leipää, ettei minusta kylläisenä tulisi kieltäjää ja etten sanoisi:’Kuka on Herra?’” (Snl.30:8-9)

          Rikastuminen on toki sallittua. Jos olet saanut maallista hyvää, sitä voi jakaa hyviin tarkoituksiin. Mutta rikastumisessa on vaaransa. Monesti se vieroittaa ihmisen pois Jumalan yhteydestä. Apostoli Paavali näki tämän kiertäessään Vähä -Aasian alueella perustaen seurakuntia. Hän toteaa mm. näin: ”Ne taas, jotka tahtovat rikastua, lankeavat kiusaukseen, ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka syöksevät ihmiset turmioon ja kadotukseen. Rahanhimo on kaiken pahan juuri. Rahaa tavoitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.” (1.Tim.6:9 -10)

 

            Kun aikamme täällä päättyy, emme voi ottaa mitään mukaamme. Sen vuoksi on tärkeätä, että olemme etsineet täällä armon ajassa taivaallisia aarteita, jotka ovat ikuisia. Täällä ajassa nimittäin ratkaistaan se, missä me vietämme ikuisuutemme. Taivaassa vai kadotuksessa.

”Sillä niin on Jumala maailma rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh.3:16) Jeesus Kristus   tuli taivaasta kärsimään Golgatalla ristinkuoleman näin sovittaen syntimme ja lunastaen meidät taivaan perillisiksi. Meitä odottaa ihana taivaan koti, ikuinen elämä ja Jumalan rakkaus ja valtava kirkkaus, josta voimme lukea Ilmestyskirjasta. Tämän kaiken saa omistaa uskomalla Jeesukseen.  

Hänessä me omistamme taivaalliset aarteet jo tässä ajassa ja täydellisemmin taivaassa. Täällä me monesti murehdimme, mutta siellä kaikki on toisin: ”Hän pyyhkii kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, ei surua, ei parkua, eikä tuskaa, sillä kaikki entinen on mennyt.” (Ilm.21:4)

Vielä ovat taivaan aarteet etsivälle tarjolla. Jeesus lupaa:”Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ikinä ulos.” (Joh.6:37)

                                                                                                              HEIKKI KOSKELA