Kadoksissa?

by Kurikan seurakunta kesäkuuta 17, 2021 0 kommenttia

 

Oletko koskaan ollut huolissaan läheisestä ihmisestäsi? Hän ei vastaa puhelimeen, vaikka olet soittanut jo monta kertaa, etkä tiedä missä hän on. Tavarat nyt on hukassa monesti, niin avaimet kuin lompakko tai se nykyaikana korvaamaton puhelin, jonka kyljes voi pankkikortit ja kaikki tarpeellinen omaisuus olla. Etsiminen voi olla tuskallista, hermostuttavaa ja hätä hiipii puseroon hukassa olevasta tavarasta, ja vielä enemmän silloin kun kyse on ihmisestä.

Helpotus on suuri, kun kadoksissa ollut tavara löytyy tai kun poika kurvaa kevarillaan pihaan hyvässä voinnissa, eikä ole joutunut kolariin, niin kuin äiti sydän syrjällään on jo pelännyt, kun puhelimeen ei ole vastattu.

Meille luvataan Joh.3:16-17 ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitakseen, vaan pelastaakseen sen.”

Jumala ei lähettänyt Poikaansa tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan. Jumalan tahtoo, suuressa rakkaudessaan ja armossaan pelastaa meidät harhapoluille joutuneet, eksyneet syntiset ihmiset.

Vaikka tuntisin olevani huono, vajavainen, niin minuakin Jumala etsii ja haluaa pelastaa. Aivan niin kuin mekin iloitsemme, kun kadoksissa ollut löytyy, niin iloitaan taivaassa jokaisesta meistä, jotka Jumala löytää omaan ”laumaansa”.

Meidän syntimme Jeesus kantoi ristillä, eikä niitä enää muistella, ne on pois pyyhitty. Kasteessa meidät on liitetty Jumalan perhekuntaan. Siitä perheestä meitä ei milloinkaan eroteta, sinne saamme aina palata takaisin, olipa elämän kulkumme ollut sitten millainen tahansa.

Meitä kutsutaan taas kokoontumaan yhteen, kokemaan sitä seurakunta yhteyttä, perhe yhteyttä jumalanpalveluksiin, yhteiseen ehtoollispöytään, samaan voimia elämään, niin arkeen kuin juhlaan.

Mieleen nousee laulun sanat: ” Voi mikä riemu, kun jälleen yhdessä vietämme juhlaa. Soi kiitos korkeuksiin. Voi mikä riemu, kun itse Jumala toivoa tuhlaa. Taas meihin toivottomiin. Voi mikä riemu, kun synnit anteeksi annettiin.”

Siunattua kesää Sinulle!

Virpi Skytte

Diakoniatyöntekijä-lähetyssihteeri

Jalasjärven kappeliseurakunta.