Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa

by Kurikan seurakunta elokuuta 04, 2021 0 kommenttia

 

Luuk 12:  42-48

Päivän tekstin varsinainen sisältö on Jeesuksen kertomus palvelijan ja hänen isäntänsä välisestä suhteesta, luottamuksen ansaitsemisesta ja sen palkitsemisesta.  Kun tätä otsikkoa eli Jumalan lahjojen hoitamista tuumailin niin jostakin tunkeutui mieleeni elinympäristömme nykyinen tila, josta nyt ihan kyllästymiseen saakka puhutaan. 

Maailmankaikkeus on käsittämätön, ja käsittämätöntä on miten tämä meidän maapallomme, joka on mitättömän pieni osanen maailmankaikkeudessa, voikin tarjota meille ihmisille ja muille luontokappaleille näin sopivat ja elinkelpoiset olosuhteet: meillä on enimmäkseen sopivan lämmin, on puhdasta vettä, monipuolista ravintoa ja ilmaa hengittää.  Meille on tarjottu ja annettu kaikki mitä elämiseen tarvitaan.  Voisiko suurempaa lahjaa olla?

No entä miten me, ihmiskunta, olemme tätä saamaamme lahjaa hoitaneet?  Tuhansia vuosia elettiin niin luonnon armoilla ja luonnollisissa olosuhteissa, että luonnon tasapaino ei ihmisen takia järkkynyt.  Ihmisen halu muuttaa asioita helpommiksi ja saada enemmän haluamaansa hyvää sai aikaan teknisen osaamisen kasvun joka sukupolvelta toiselle lähti kertautumaan ja nopeutumaan. Ihmisen kehittämän tekniikan aikaansaannokset syrjäyttävät luontoa ja tilalle on tullut betonia ja asfalttia, kaivoksia, poltettuja metsiä, tehokasvatusta. 

Toisaalta, nykyisellä tietämykselläkään ihminen ei pysty edes paikallisesti säätämään ilmastoa, lämpöä, tuulta, pilviä ja kosteutta, vaan niissä olemme Luojan armoilla.  Emme osaa synnyttää edes pikkuista sadekuuroa kuivalle pellolle.  Sen sijaan yhä yleisemmin, tutkitummin ja vakavammin on tuotu esiin miten ihminen näillä omilla toimillaan vaikuttaa vaarallisella tavalla koko maapallon elinkelpoisuuteen. 

Meillä Suomessa on harvinaisen kaunis, aurinkoinen joskin kuiva kesä, mutta uutiskuvat eri puolilta maapalloa kertovat luonnon katastrofeista, rankkasateista ja myrskyistä.  Puhutaan hallitsemattomista ääri-ilmiöistä ja niiden lisääntymisestä.

Voisiko tässä tehdä yksinkertaisen vertauksen Jumalan antamien lahjojen hoitamisesta:  Jos me ihmiset vastuullisesti kohtelemme Luojan meille luomaa maapalloa ja sen luontoa, se yhä tarjoaa meille ravinnon, turvalliset ja tasaiset lämpöolosuhteet, ja miellyttävän elinympäristön.  Mutta jos – kuten nyt näyttää tapahtuvan – me edesvastuuttomasti liiaksi rasitamme luontoa niin luonto vastaa siihen omalla tavallaan.  Ihmiskunta saa raipaniskuja aivan kuin kertomuksen uskoton palvelija.

 

Hän säät ja ilmat säätää, me emme siihen pysty. 

Liisa Ala-Käkelä