Syksy on jo sen verran pitkällä, että ensi pyhänä vietämme mikkelinpäivää, enkelien ja lasten pyhää. Mikkelinpäivän evankeliumissa opetuslapsia vaivasi kysymys, että kuka on suurin taivasten valtakunnassa. Varmaan opetuslapset ajattelivat, että he ovat näitä kaikkein suurimpia taivaassakin, kun olivat saaneet jo kauan seurata Jeesusta. Mutta Jeesus teki jotain yllättävää. Hän kutsui luokseen lapsen ja asetti lapsen ihmisten keskelle. Jeesus opettaa meitä kaikkia: Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Näin Jeesus kertoo, että meidän aikuisten tulee ottaa lapsesta esimerkkiä.
Mitä me aikuiset voimme oppia lapsilta? Paljonkin! Ensimmäisenä tulee mieleen luottamus. Jos asiat ovat hyvin, mikään ei häiritse lapsen iloa eikä uhkaa hänen olemassaoloaan, sillä lapsi tietää, että äiti ja isä ovat lähellä. Sama koskee lapsen uskoa Jumalaan: Lapsen luottamus Jumalaan on aitoa ja syvää.
Jeesus antaa meille neuvon: Joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen se ottaa luokseen minut. Tämä tarkoittaa, että kun me annamme arvon lapselle, me otamme vastaan itse Jeesuksen. Lapsessa me saamme katsella Jumalan luomistyön suurta ihmettä. Jeesus opettaa meitä vielä lisää. Hän sanoo: Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.» Jeesus neuvoo, että ketään lasta ei saa halveksia, sillä jokaisella lapsella on oma enkelinsä. Niin tärkeitä lapset ovat Jumalan silmissä.
Me kaikki olemme Jumalan lapsia, sillä kasteessa meidät on kutsuttu taivaan Isän lapsiksi ja Jeesuksen opetuslapsiksi. Vaikka elämässä on joskus hankalia aikoja: surua, sairautta ja huolta, meitä rohkaisee se, että enkeli taluttaa kaikkia pieniä ja suuria kulkijoita. Enkelin, taivaan Isän sanansaattajan seurassa on turvallista matkata.
Tapani Virkkala,
Jalasjärven kappeliseurakunta
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.