Sunnuntain evankeliumissa Jeesus opettaa: Hyvä puu tuottaa hyviä hedelmiä, ja huono puu huonoja hedelmiä. Sitten hän jatkaa kovilla sanoilla: te kyykäärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.
Millaista puhetta kuulemme ympärillämme tänään? Toivottavasti se on kannustavaa ja rohkaisevaa puhetta, kiitoksen sanoja ja pahoitteluja. Osa meistä kuulee valitettavasti arvostelua, pilkkaamista, haukkumista, väheksymistä, loukkauksia, uhkauksia ja muuta negatiivista.
Sille on oma nimi: vihapuhe. Se on tämän ajan vitsaus. Se leviää internetin keskustelupalstoilla, puhelinten viesteissä ja muissa kanavissa, missä sensuuri on vähäistä.
Mistä vihapuhe kumpuaa? Näennäisesti se nousee ajankohtaisista asioista, jotka kuohuttavat. Mutta miksi näistä asioista ei voi puhua rakentavasti? Miksi toinen ihminen pitää polkea maan rakoon asti?
Jeesus sanoo pelottavat sanat: ”Mitä sydän on täynnä sitä suu puhuu.” Onko meidän sydämemme täynnä vihaa, kun sanamme lyövät ja haavoittavat toisia? Onko vihapuheen takana vain oma ahdistus, jota puramme mihin tahansa ärsyttävään kohteeseen?
Eikö meidän tulisi silloin hillitä omia tunteitamme, ettemme haavoita sanoillamme viattomia? Sen sijaan voisimme miettiä, miten voimme rohkaista ja tukea toisiamme. Me voimme valita sanamme itse. Jeesus sanoo: "Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa."
– Kari Pentikäinen, Kurikan seurakunnan kappalainen
