by
syyskuuta 08, 2017
0
kommenttia
köyhyys
lähimmäinen
pakolaiset
rakkaus
vihamies
välinpitämättömyys
”Perhe lähti kodista keskellä yötä. He hiipivät pimeyteen ja jättivät elämänsä taakseen. Matka on pitkä eikä päämäärästä ole tietoa. Muita vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole. Jos perhe jää, he kuolevat.” Sain äskettäin kirjeen, joka alkoi tällä tarinalla. Kirjeessä pyydettiin lahjoitusta Lasten Pankkiin pakolaislasten koulutukseen.Viime viikolla ilmestyneessä Kurikka-lehdessä kerrottiin, että Meijerillä on kerätty tiikerikakuilla varoja Ukrainan romanikylissä asuville köyhistä köyhimmille. Helluntaiseurakunnan edustajat kertoivat, että tiikerikakkuvaroilla on rakennettu tietä koululle, hankittu kouluun liitutaulu ja suunnitelmissa on jatkaa avustamista edelleenkin.
Yhteistyö on voimaa ja pienistä puroista kasvaa suuri virta. Onko meillä varaa olla osallistumatta näihin hankkeisiin?
Sunnuntain evankeliumitekstissä Jeesus sanoo: ”Teille on opetettu: ”Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen isänne lapsia.”
Ovatko pakolaiset, maahanmuuttajat, kerjäläiset tai yleensä ”nuo muut” lähimmäisiämme vai vihamiehiämme? Vai onko jokin kolmaskin suhteen muoto: välinpitämättömyys? Suhteessamme Jumalaan ja toisiin ihmisiin emme voi valita kolmatta tietä. On vain kaksi mahdollisuutta: ota tai jätä. Helpottaisiko valintaamme vihan ja rakkauden välillä käsitteiden selvennys: Jeesus ei kehottanut tuntemaan rakkautta vaan toimimaan rakkauden mukaan. Jokaisen ihmisen sisimpään on kirjoitettu kultainen sääntö: kaikki minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille. Kohtele siis muita niin kuin haluaisit samassa tilanteessa itseäsi kohdeltavan. Kukaan ei voi vaatia toiselta enempää kuin on itse valmis tekemään heidän hyväkseen. Vain sellaisella, joka auttaa toisia näiden tarvitessa apua, on perusteita toivoa, että toiset auttavat joskus heitä.
– Leena Muurimäki
