Ylläoleva otsikko on latinaa ja tarkoittaa ”Herran saapumista”. Siitä johtuu suomen kieleen vakiintunut sana adventti: aika, jota parhaillaan vietetään. Herran saapumista siis odotetaan, joulua odotetaan. Adventin kahden ensimmäisen sunnuntain aiheissa Jeesusta kuvataan toisistaan poikkeavalla tavalla. Ensimmäinen adventti julistaa nöyrää, aasilla ratsastavaa kuningasta, jota ilolla ja Hoosiannaa laulaen tervehditään. Toisena adventtisunnuntaina kohdataan toisenlaisen Jeesus: Kuningas, joka aikojen lopulla tulee kaikessa kunniassaan.
Jerusalemiin ratsastava, pian viimeisen aterian opetuslastensa kanssa nauttiva, vangittava ja syyttömänä ristiin naulittava Jeesus, on kasvoiltaan tutumpi. Lempeä, laupias, armahtava. Kasvot täynnä rakkautta ja anteeksiantoa. Jälkimmäisen, kunnian Kuninkaan, kasvot eivät ole tutut. Raamattu kuvailee edessä seisovaa Jeesusta ainoaksi lainsäätäjäksi ja oikeudenmukaiseksi tuomariksi, jolla on valta pelastaa ja valta tuomita kadotukseen. Onko niin, että kasvot alkavat näyttää pelottavilta, tuomitsevilta ja ylhäisiltä? Sellaisen Kuninkaan kasvoilta, jonka eteen ei haluakaan mennä?
”Jeesus Kristus on sama, eilen, tänään ja ikuisesti.” (Hepr. 13:8) Raamatun sana vakuuttaa, että Jeesus on rakkaudessaan pysyvä ja muuttumaton. Herran saapumisen odotus ei kristitylle ole pelon ja ahdistuksen aikaa vaan ilon ja rakkauden odottamisen aikaa. Usko siis, että Jeesuksen kasvot ovat samat eilen, tänään ja ikuisesti.
Avaja porttis, ovesi, käy Herraas vastaan nöyrästi,
kun itse taivaan kuningas sun tahtoo olla vierahas.
Suo ilovirtes kaikua, on siitä riemu taivaassa.
Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen! (Vk 2)
– Sari Timonen, Jalasjärven kappeliseurakunnan seurakuntapastori
