by
kesäkuuta 21, 2018
0
kommenttia
Herra
Jesaja
Joh. 1:23
Kurikan seurakunta
Ääni keskellä ei mitään
Ilma on kuivaa. Tuulenvire halkoo ilmaa mutta ei viilennä. Pienikin liike sumentaa maiseman hiekkapölyyn. Seison keskellä ei mitään ja tuijotan kaukaisuuteen. Hiekan keltainen hohde jatkuu taivaan sinisenä loistavaan rajaan asti. Muutama pilvenhattara leijailee yläpuolellani. Aurinko on yhtä sietämätön kuin eilenkin. Jossain kauempana kasvaa vaivaantunut ja ruskea puu.Aika kuluu, liikkuu ja lipuu pois, mutta minä pysyn paikoillani. Jalkojani pakottaa, vaikken ole liikkunut senttiäkään. Puu kasvaa jokaisena päivänä aina vähän suuremmaksi. Hiekka on edelleen yhtä keltaista, taivas on edelleen yhtä sininen ja aurinko yhtä sietämätön.
Yhtäkkiä kuulen jotain ja havahdun aatteistani. Heristän korviani mutta kaikki on vaiti. Olen jo luovuttamaisillani, kunnes kuulen äänen entistä selkeämpänä. Käännän katseeni äänen suuntaan ja kuulen, kuinka se huutaa. Lähden kävelemään ääntä kohti. Hän on pian täällä.
Joh. 1:23
Johannes vastasi: ”Minä olen ääni, joka huutaa autiomaassa: ’Tasoittakaa Herralle tie!’ Niinhän profeetta Jesaja on ennustanut.”
Sanna Saarenpää
